Nyt löyty taas vähän aikaa ja innostusta kirjotella näin illan ratoks ennen ku pitää hypätä kasikutoseen kohti Santahaminan paratiisisaarta. Nyt ei oo mitään sen syvällisempää ja tajuntaa räjäyttävää aihetta mielessä, mutta aattelin vähän fiilistellä maiseman vaihosta. Osoite on siirtynyt Espoosta äidin helmoista, kaupunkimaisemaiseen Hertsikan rantaan. Vähän on erinäköset nää mun uudet huudit mut siirtymä on kyl ollu aika kivuton ja huomaan tykkäävääni Hertsikast aikas paljon!
 |
| Aurinko paistaa ja satama sulaa! |
Pakko myöntää et espoost on ollu välil kovan luokan eroahistusta kun yhtäkkii mestat jos mä oon kasvanu polvenkorkusest skidist aikuseks ei ookkaa enää mun lähellä. Kaveriporukkakin aika vahvasti siellä päin asustelee joten välil kovempikin kaipuun hetki päässy puseroon. Mut pakko todeta et viihdyn silti Hertsikan rannas, tää on jotenkin mun tuntunen. Urbaanii tietynlaista kaupunkinäkymää, joka elää ympäril kun avaa verhot ja syttyy sadoiks, tuhanniks kynttilöiks iltaisin. Juuret jää Espooseen mut hima on nyt tääl. Rannas on pari kivaa raflaa ja kuppilaa, jotka tulee viel nähtyy monta kertaa ja kesäl tulee vietettyy paljon aikaa biitsil frendien kaa jillailemas. Viel en oo niin paljon tääl aikaa päässy intin takii viettää et ihan tuttuja on viel kaikki kulmat, mut pikkuhiljaa kelien puolest saa laudankin alle niin tutustuminen uusiin kulmiin pääsee valloilleen. Tänään avattu auringonpaistees lonkkarikausikin!! Täs tämmönen pieni setti ihan vaan nopeesti mun uusista maisemista tuli nyt kirjoteltua:) PS.TJ53
