Love?

   Nytpä laitetaan aivoitukset tiskiin koskien ihmissuhteita/parisuhteita, rakkautta yms. Miksi edellämainitut asiat ovat niin hyvin vaikeita ihmisille? Yksi asia joka vaikeutta selittää on tietenkin se, että kaikkiin näihin asioihin liittyy luottamus. Jos haluat päästä toisen ihmisen lähelle, sinun on avattava omat suojamuurisi ja luotettava toiseen. Se saa tuntemaan itsensä hyvin haavoittavaiseksi ja meillä kaikilla on asioista aiempia kokemuksia, jotka usein muokkaavat nykyiseen toimintaamme. Jos joku on aiemmin käyttänyt luottamustasi väärin ja loukannut sinua, nostat suojamuuriasi ylemmäs tulevia kokemuksia varten. Luottamuksen ansaitseminen vaatii paljon aikaa, mutta sen voi menettää silmänräpäyksessä.

   Termiä "rakkaus" on tosi vaikeaa määritellä. Kuka päättää mitä rakkaus on? Itselleni rakkaus tuo mieleen pari asiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen itsestään selvänä "true love". Elikkäs rakkaus jotain yhtä ihmistä kohtaan romanttisessa mielessä. Itse en usko kliseisiin kuten "se oikea" tai "rakkautta ensisilmäyksellä" edes vähää alusta. Jos maailmasta löytyisi jokaiselle se yksi oikea, niin todennäiköösyydet sen yksilön löytämiselle olisivatkin jo aika murheelliset. "Rakkautta ensisilmäyksellä" onkin jo vähän lähempänä asian ydintä. Mun mielestä se ei toimi sinällään, koska kukaan ei oikeasti voi rakastua hetkessä. Kemiaa voi olla jo ensisilmäyksellä ja ihastuminen kuvaakin asiaa mielestäni paljon paremmin. Sanaa "rakkaus" viljelläänkin mielestäni aivan liikaa. Kaikenlaiset "mä oon niin rakastunu ja ollaan tunnetta kuukausi" lausahdukset saavatkin aikaan lähinnä myötähäpeää. Jos hoet "rakkautta" liikaa niin se menettää merkityksensä hyvin nopeasti. Tosi rakkaus ei ole omalle kohdalle ainakaan vielä osunut joten sitä on vaikeaa pyöritellä sen enempää, varsinkaan jos sellaiseen ei 100% usko. Tottakai on ihmisiä joista välitän hyvin paljon, joiden puolesta olen valmis tekemään mitä tahansa ja voin sanoa, että rakastavani tiettyjä ihmisiä toverillisessa merkityksessä.

   Ihmiset tuntuvat metsästävän sitä oikeaa kissojen ja koirien kanssa. Jatkuva haku päällä ja pakko löytää joku ihminen josta vaikka väkisin saadaan "se oikea", vaikka jo alkuun näkee ettei juttu tule toimimaan. Monilla tuntuu olevan pakko seurustella ihan vaan sen takia ettei osata olla yksin. Kaivataan läheisyyttä ja silloin kumppaniksi tuntuu käyvän melkeimpä ensimmäinen ihminen joka baarissa tulee vastaan. Mun mielestä se on väärin toista kohtaan, että alkaa seurustelemaan vaikka itse ei olisikaan mukana satalasissa. Joskus käy niin, että toinen osapuoli on susta tosi kiinnostunut, mutta itse et tunne samoin. On helppoa miettiä, että "no katellaan nyt mitä tässä käy", mutta mun mielestä se on väärä lähestymistapa. Jos jo valmiiksi tunnet ettei se toinen ole sinulle "se oikea" niin turha on antaa toisen ihastua enempää. Asia kannattaa tehdä heti selväksi, muuten ei sydänsuruilta säästytä. Asiat eivät toki ole aina näin ja joskus kannattaa edetä päivä kerrallaan ja katsoa mihin asiat johtavat. Mikään täysi pessimisti en ole rakkautta koskien, mutten voi sietää ihmisiä joilla on pakonomainen tarve löytää joku. Mun mielestä rakkaus ei tule löytymään etsimällä, vaan jos onnea riittää niin se tulee vastaan. Siitä on turha ottaa paineita. Sitten kun tulee vastaan joku jonka kanssa synkkaa niin siitä vaan päivä kerralla etenemään. 

Näillä mennään tällä kertaa, love is a bitter sweet symphony:)

Workin' hard or hardly workin'?

   Moi,

Duuni, ei herätä hirveen mukavia mielleyhtymiä ensimmäisenä juttuna. Aika yleisesti duuni on pakkopullaa, ei siellä viihdytä, se tehään et saadaan rahaa ja kun duunista pääsee pois aletaan viihtymään. Oon tässä ite tehny nyt parin viikon sisään pitkästä aikaa duunia messukeskuksen narikassa. Narikka ei itsessään ole mikään hauskin duuni, aika liukuhihna menolla takkeja sisään ja ulos. Mutta se porukka jota tässä kyseissä duunissa on työkavereina tekee siitä mielekästä. Työkavereiden merkitys on VALTAVA.

Bullseye! Joskus on tähdet oikeissa asennoissa

   Ite on tullut kokeiltua jos jonkinlaista duunia kassalta, raksalle. Erilaisia ajanjaksoja on eri duuneissa tullut vietettyä, mutta yleensä ne on ruvennu maistumaan puulta hyvinkin nopeasti. Siihen vaikuttaa paljon duunipaikan yleinen fiilis ja henkilökemia. Jos kaikki ihmiset vaikuttaa vähän leipääntyneiltä ja siltä, että duuni on pakkopullaa, niin kyllä siitä itsellekin sellaista nopeasti tulee. Se, että kaikki ihmiset ei keskenään tule juttuun on itsestään selvää, ei olla kaikki samanlaisia, se on toki yksi elämän hienoistakin asioista. Joskus vaan sattuu käymään niin hyvä tuuri, että löytyy ympäristö joka on täynnä samanhenkistä porukkaa. Jos sellanen sattuu osumaan kohdalle duunissa niin se on kuin lottovoitto, duuni ei maistukaan puulta, aika kuluu nopeasti ja oikeesti on jopa iloinen mennessään duuniin, ja kas kummaa myös sieltä lähtiessä. Se on upeaa kun maailmasta löytyy sellaisia ihmisiä jotka hymyilee ja saa sut hymyilemään jo pelkästään katseiden kohdatessa (vaikka itellä olisi kuinka väsy-fiilis). Sellaisesta saa valtavasti voimaa ja hyvän fiiliksen. Tällä hetkellä on siis sellainen fiilis ensimmäistä kertaa aikoihin, että harmittaa kun duunit ovat niinkin vähissä kun ovat:/

Aurinkoista asiakaspalvelua?

    Enpä olisi vähän aikaa sitten uskonut. että teen duunia koskevan "feel good" postauksen, mutta nyt on todella hyvä yleisfiilis meneillään:) Kaikki menee kivasti, ulkonakin on kiva raikas tihkusade! Eiköhän se alamäkikin taas jossain vaiheessa tule, mutta nyt nautitaan tästä näillä eväillä ja fiilistellään.  Elämä hymyilee ja näytän sen. Let's just smile! :)

Life goes by

   Viimeisen viikon sisään sattuneet moottoriurheiluonnettomuudet, jotka ovat vaatineet traagisesti sekä Britti Dan Wheldonin, sekä Italialaisen Marco Simoncellin henget(RIP molemmat) ovat pysäyttäneet itsenikin vaikka kumpaakaan en ole sen suuremmin seurannut. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Kyseiset tapahtumat laittavat väkisinkin miettimään omaa elämää.

   Koskaan et voi tietää milloin loppu tulee ja tuuri ei enää riitäkään täpärissä tilanteissa. Mitä siis pitäisi elämässä ehtiä saavuttamaan? Voisi viljellä vaikka minkälaisia ikuisuus kysymyksiä kuten "Mikä on elämän tarkoitus?" jne. mutta ei niihin mitenkään vastauksia voi löytää. Tälläisia kuitenkin miettiessä osaa alkaa arvostamaan omaa elämää, sen sisältöä ja ihmisiä lähellään:) Aina ei asiat mene niinkuin toivoo, mutta niistä pitää osaa ottaa viimeinenkin tippa irti. En halua elää niinkuin muut toivovat vaan haluan tehdä oman polkuni ja vieläpä mahdollisimman hyvin. Joskus se tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta, mutta "You've gotta keep believing in yourself" :)

   Nyt otan tavoitteekseeni nauttia elämästä mahdollisimman paljon vaikka mitä tulisi vastaan. "When life gives you lemons, make lemonade" :) Kaikkia asioita voidaan katsoa negatiiviselta kantilta (johon tulee liikaakin syyllistyttyä myös allekirjoittaneen toimesta), mutta eikö olisi kivempi koittaa löytää ne positiiviset asiat. Me kuitenkin itse luodaan itsemme ihmisinä ja tekomme kuvastavat sitä mitä olemme. Siinä on mulle elämän tarkoitus, koittaa olla mahdollisimman hyvä omalla tavallaan.
Ollaan kaikki oman elämämme sankareita! Hauskaa alkanutta syysviikkoa:)

My own getaway

Heips,

   Vietin syyslomaviikonlopun mökillä ja voin sanoa, että hyvää teki sekä henkisesti, että fyysisesti. Olen melkeimpä uudestisyntynyt:) Pitkään aikaan en ollut mökille raahautunut, mutta nyt arjesta oli kiva päästä pois. Kun neljä vuotias serkkuni saapui mökille ja tokaisi minulle "Kiva kun säkin oot joskus täällä" tunsin piston sydämessä, useammin pitäisi sukuloimassakin käydä!

      Arjen pyörityksestä mökin rauhaan, siinä on valtava kontrasti. Kotona on koko ajan jos jonkinlaisia virikkeitä (netti, telkkari, kaverit yms.), mökillä on luonto ja rauhallisuus. Toki meidän mökiltämme sähköt löytyy, mutta eipä siellä juurikaan teknologiaan keskitytä, poislukien omat musiikki fiilistelyt iPodilta. Pääsee viettämään aikaa sukulaisten kanssa ja nauttimaan kauniista syksyisestä luonnosta. Huikea tunne mennä järven rannalle, kuunnella jotain hyvää musaa ja tuijotella taivaalle:)

    Pitkästä aikaa pääsi myös mökillä viettämään aikaa ihan yksin oman itsensä kanssa. Oli aikaa ja omaa rauhaa miettiä syntyjä syviä. Paljon kirjottelin myös kaikenlaista tarinaa yms. joilla ei ollut mitään tarkoitusta tai sen suurempaa agendaa, kunhan kirjoitin kun siltä tuntui:)  Kaikenlaisia keskeneräisiä ajatusprosesseja sai itselleen selväksi ja  pääsi kiinni siihen maailman parhaaseen tunteeseen-mihinkään ei ole kiire:) Päivällä kävin kuvailemassa luontoa ja kävelemässä metsäpoluilla, mökillä ei tarvitse kelloon katsella, aika ei ole olennaista. Eletään luonnon mukaan, illaksi hämärtyy ja peilityyni järvi on maagisen rauhoittava. Tänään tuli sitten taas paluu kouluarkeen ja pyöritykseen ja enkun kokeella se samantien kevyesti alkoi, mutta tällä hetkellä ei silti huolet paina, kiitos siitä mökille<3

Me, myself&I

My safe haven

 
 Mikä on sun paikkas rentoutua, missä pääset arkea karkuun?

I've got no idea what happened last night?!

Hello!

   Taakse jääneen viikonlopun innoittamana tartun aiheeseen joka itseäni suuresti häiritsee. Mun ikäisillä nuorilla on tarve bilettää joka viikonloppu. Olet lähes epänormaali jollet mene perjantaina baariin vetämään päätä täyteen, rutiiniin kuuluu myös seuraavan aamun kiusalliset Facebook-päivitykset, joissa päivitellään kuinka taas kaikki meni yli, mutta silti ilta oli parasta ikinäääää!!

Viihteelläkö?

   Minkäänlaista moralisointi-tekstiä en aio kirjoittaa, eikä toki varaakaan ole:D Siinä ei ole mitään pahaa, että käydään viikonloppuisin viihteellä, ainut aikahan viikossa se on jolloin aikataulussa on yleensä tilaa. Viihtellä tulee itsekin käytyä suhteellisen tiheästi, mutta tapa jolla se tehdään tuntuu vaihtelevan hyvin paljon henkilöstä riippuen. Suomessa se valitettavan usein tarkoittaa räkäkännien vetämistä baareissa ja armotonta sekoilua...noh kännin piikkiin eikös? Ei. Mulla on periaate, että mitään asioita ei voi kännin piikkiin laittaa. Porukka tuntuu olevan sitä mieltä, että kännissä voi sekoilla niin paljon kuin tahtoo ja vastuun asiasta vierittää alkoholille. Totta on tietenkin se, että alkoholi poistaa estoja, mutta jos hölmöilet kännissä niin kaikki ainekset siihen ovat jo valmiiksi löytyneet omasta itsestäsi.

   Suomen baarielämä on myös parhaimmillaan menoltaan kuin lihatiski. Itseään tyrkyttäviä naisia saa väistellä vasemmalta ja oikealta, kieltäydyttäessä tyrkky jatkaa seuraavan "uhrin" kimppuun:D. Tämän tuloksena saa myös kuunnella välillä kyllästymiseen asti tarinoita kavereilta kun joku on baarissa vaikuttanut unelmien prinsessalta tai valkoisella ratsulla saapuvalta ritarilta, mutta totuus onkin ollut, että kyseistä sankaria kiinnostaa tasan sen illan ajan. Oikeasti toimivan parisuhteen löytäminen baarista taitaakin olla jo itsessään melkoinen lottovoitto. Baarista lähdetään hakemaan liikaa seuraa yleisestikin, jos on hyvä porukka valmiiksi kasassa niin illanvietto jonkun frendin kämpillä on ainakin allekirjoittaneelle huomattavasti mieluisampi vaihtoehto kuin baari täynnä sekoilevia nuoria. Ehkä aavistuksen moralisoiva kirjoitus tuli sitten kuitenkin, mutta kaikille iloista sateisena alkanutta syysviikkoa:)

Inspiraatio

   Itseään voi toteuttaa hyvin monella eri tapaa. Joillekin ihmisille sopii laulaminen, jotkut maalaavat, kirjoittavat päiväkirjaa tai purkavat elämänsä sisältönsä muihin aktiviteetteihin. Olen etsinyt tapaa ilmaista itseäni jo pidemmän aikaa. En vain ole saanut mitään aikaiseksi ja haluan vihdoin toteuttaa itseäni. 

                                        

  Siinä tämä blogi astelee kuvioihin, arki käy joskus päällekäyväksi ja ahdistaa ihmisen nurkkaan. Arjelle täytyy olla tasapaino ja blogi tuntuu luonnolliselta, arjen tunteet ja ajatukset voi harmittomasti purkaa yhteen pakettiin. En kirjoita millekään tietylle ihmisjoukolle, vaan myös itselleni. Kirjoittamani asiat tulevat avautumaan myös itselleni ja blogi toimii jonkin asteisena "terapiana" jos asiaa haluaa siltä kantilta katsoa. Blogin nimi "@RDay"=Rainy day, tulee yksinkertaisesti sateisesta päivästä. Sade on monelle masentava ilmiö, mutta mulle se on rauhoittava ja inspiroiva, rakastan sadetta.

  Nyt koko bloggaamisen aloittamisen ytimeen. INSPIRAATIO, se iskee aivan yllättäen. Olen ollut jo pari viikkoa ärtynyt ja stressaantunut johon on vaikuttanut moni asia. (Riidat kotona, YO-Kirjoitukset jne.) ja mieli on ollut maassa. En nyt puhu mistään syys-masennuksesta, vaan yleisestä turhautuneisuudesta. Kaikki on vähän turhaa ja tylsää. Tänään siihen tuli muutos yllättävällä tavalla. Mentiin parhaan kaverini kanssa hetken mielijohteesta katsomaan "Vain Seksiä" (suoraviivaisin suomennus ikinä:D) leffaa. Olemme molemmat miehiä ja tilanne oli jokseenkin koominen, koska leffateatteri koostui lähinnä muuten lähinnä rakastavaisista:D No siellä hieman häpeillenkin chick-flickiä katottiin, mutta leffan edetessä iski valtava inspiraatio. Kaikki leffassa oli niin helppoa ja kevyttä, ehkä omassakin elämässä voi asiat ottaa rennosti. Inspiraatio voi iskeä niinkin pienestä asiasta kuin leffa. Mulla inspiraatio iskee milloin mistäkin (Musiikista, leffoista, erilaisista ihmisistä ja jostain kumman syystä herkemmin sateella) ja silloin on valtavasti asiaa mistä kirjoittaa, mutta pätkäisen ekan blogikirjoituksen tähän ettei tule liian tuhtia pakettia.:)

Vielä kysymys(jos joku innostuu tämän lukemaankin;) Mikä sinua inspiroi?