What kind of a world are we living in?

   Moi,

Nyt taas ehdin duunikiireiltäni kirjoittelemaan. Mulla on nyt mielessä aihe, johon itselläni silmät avautuivat taas eilen; kestävä kehitys, tuotteiden suunniteltu hajoaminen, vastuun siirtäminen ja se mikä on tarpeellista ja mikä ei. Tästä aiheesta tulee varmaan ensimmäiseksi mieleen, että "noniin sieltä tulee jotain utopista maailmanparannus-settiä". Siihen en kuitenkaan pyri, aihe vain sattuu olemaan itselleni mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. Kiinnostus aihetta kohtaan kohosi esiin yhteiskuntaopin tunnilla. Menin tunnille vailla minkäänlaista kiinnostusta odottaen sitä perusjargonia ja hidasta tylsistymiskuolemaa. Totuus oli sitten päinvastainen, yllättäen opettaja on suorapuheinen nuorekas mies, joka sanoo asiat suoraan ja löytää keinot päästä perille nuorten mieleen. Asiat hän sanoo niinkuin ne ovat, kiertelemättä ja kaunistelematta: Elektroniikkatuotteet suunnitellaan jo valmiiksi hajoamaan tietyssä ajassa&Ghanassa kahlataan vyötäröä myöten hyvinvointivaltioiden paskassa. Mielenkiinto on herännyt.

   Asiat joita käsiteltiin ovat varmasti jokaisella ainakin osittain omassa tietopankissa, mutta niihin oikeasti reagoiminen ja huomion kiinnittäminen ovatkin eri asia. Kyllä sen itsekin alitajunnassaan tietää, että vanhaa elektroniikkajätettä yms. dumpataan surutta kehitysmaihin, joista tehdään rikkaan maailman kaatopaikkoja. Kun asian kuitenkin näkee dokumentista ja kuulee faktoja, siihen alkaa reagoimaan. Kysyy itseltään, "Mikä maailmaa vaivaa?", miten joidenkin itseään vihreiksi kutsuvien elektroniikkayritysten johtajat nukkuvat yönsä tietäen, että heidän vanhat tietokoneensa viedään laivoilla afrikkaan ja dumpataan sinne. Poissa silmistä, poissa mielestä? Onko se näin helppoa. Ei ainakaan saisi olla! Kierrätys on muutenkin ainainen ongelma. Hyvän pointin opettaja teki kysymällä meiltä "Milloin koulussa on opetettu kierrätystä ja kestävää kehitystä?" No vastaus on biologian kurssi numero kolme...se on vapaaehtoinen kurssi. Tärkeistä ympäristöasioista ei siis opita pakollisilla kursseilla--miksi? Koska jos ihmisille opetettaisiin enemmän kestävästä kehityksestä, ihmiset ostaisivat vähemmän...joka ei sovi valtion suunnitelmiin sillä kassaan kilahtaisi vähemmän rahaa. Noinhan se maailma pyörii, mutta itselläni tekee ainakin pahaa miettiä asian eettisiä puolia. Tottakai on valtioille tärkeää, että tavaroita ostetaan mahdollisimman paljon, talous pyörii sen mukana. Epäkohta onkin siinä mitä tavaralle tehdään sen jälkeen kun sen käyttöikä on tullut tiensä päähän. Jos se dumpataan muille ongelmajätteeksi niin se nyt on aivan helvetin väärin. Enemmän ja enemmän tavaroita pitäisi pystyä tekemään uusiokäyttö materiaaleista, yksi käyttötarkoitus loppuu, toinen alkaa.

   Dokumentissa näytettiin sellainenkin jännä asia, että esimerkiksi osasta printtereistä yms. löytyy sellainen mikrosiru joka laskee koneen käyttökerrat ja tietyn määrän täyttyessä ilmoittaa tuotteelle "rikki". Tosiasissa kone on edelleen täysin käyttökelpoinen, mutta valmistajat ovat laittaneet sirun joka kertoo sen olevan rikki, että saataisiin myytyä uusi kone tilalle. Tämä toki juontaa juurensa siitä, että aina pitää pystyä myymään...mikään ei saa kestää liian kauan, koska tilalle pitää saada myytyä toinen kone. Talouden kannalta tuotteiden suunniteltu hajoaminen on toki perusteltua, ei ehkä sekään eettistä, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä tehdään. Mutta miksei etsitä materiaaleja jotka voidaan ympäristöystävällisesti hävittää? Koska se ei ole rahakkain keino, sitä en ymmärrä enkä hyväksy. Ihminen on pirun ahne ja se suorastaan oksettaa mua!

   Edellämainitut aiheet saivat miettimään myös omaa elämäntyyliä. Mitä voisin tehdä itse toisin. En ala jeesustelemaan ja käskemään toisia muuttamaan omia elämäntyylejään, mutta omaan elämään teen pieniä viilauksia. Snadeja juttuja mitä voin helposti muuttaa on esim ruoan ja vaatteiden ostaminen. (En ala kasvattamaan omaa ruokaani, en mene niin radikaaliksi :D)Voin voin esimerkiksi valita tästä lähtien kaupasta kahden tuotteen väliltä vaikka sen FairTrade- tai luomutuotteen. Pieniä valintoja, jotka vievät rahaa tuotteen oikealle valmistajalle. Joululahjoissa aloitin jo kyseisen toimintatavan, ostin esim. hyvää kahvia lahjaksi...FairTrade merkillä varustettuna! Vaatteissa ajattelin tästä lähin välttää tiettyjä mestoja joissa toimintaperiaate on se, että kaikki rätit maksaa about 5€ ja ihmiset ostavat niitä koska ne ovat halpoja, jos se hajoaa toisessa pesussa, ei haittaa...ostetaan uusi kun on niin halpaa. Voisin alkaa tukemaan enemmän esim. Globe Hopen tyylisiä mestoja. Pienillä päätöksillä aion vaikuttaa asioihin edes omassa elämässäni.

Taideprojektitkin ovat tässä aluillaan ja toivon, että tämä kirjoitus herätti edes yhdessä ihmisessä jonkinlaisia tuntemuksia. Jos niin kommentoi ihmeessä!

Blank Canvas

Back to the drawing board

   Heips!



Pariin viikkoon en ole ehtinyt mitään tänne kirjoittelemaan ja se on tuntunut hyvin pitkältä ajalta. Suurimman osan ajasta on työ syönyt, mutta nyt pääsee taas ihan ajatuksella sorvin ääreen. Vapauttavaa päästä taas toteuttamaan itseään. Pitkään aikaan ei ole ehtinyt edes yhtä kuvaakaan nappaamaan. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, että aikaa on mennyt töissä, viihdyn siellä hyvin ja tällä hetkellä kaikki menee todella kivasti elämässä muutenkin:) Nyt vaan kun on aika jäänyt kirjoittamiselta, kuvaamiselta jne... on alkanut enemmän ja enemmän tuntumaan siltä, että tarvitsee lisää tapoja itsensä toteuttamiseen.

   Ajan ollessa vähillä haluaisi vapaa-aikansa tottakai käyttää mahdollisimman laadukkaasti. Se ei aina onnistu, mutta siihen alan nyt vahvasti pyrkimään. Tiettyjen ihmisten kanssa aika tietenkin menee automaattisen laadukkaasti. Puhunkin nyt enemmän siitä omasta vapaa-ajasta ja miten sen haluaisin käyttää. Tuntuu, että liikaa omaa aikaa menee omaan saamattomuuteen. Kaikenlaista voisi tehdä, mutta on vaan turhan helppoa jäädä himaan istumaan koneelle tai juuttua katsomaan jotain leffaa. Sitten kun taas yksi päivä on takana, mietin miksei mitään ehtinyt tekemään? Tähän tulee muutos, tarve toteuttaa itseään on kyntänyt jo pinnan alla pidempään ja sitä onkin tämän blogin kirjoittamisella täytetty. Nyt aion toteuttaa itseäni vielä vähän enemmän. Blogi on hyvä alku ja se tasapainottaa kivasti arkielämää. sen lisäksi ajattelin jonkinlaista taiteenmuotoa alkaa harjoittamaan. Vaikkakin sitten ihan omaksi iloksi tehdä tauluja, tuunata vaatteita jne. Joskus katukuvassa tai muualla näkee joitain tiettyjä paitoja tai maalauksia jotka saavat hyvän mielen aikaan tai inspiroivat. Minulle riittää, että tekeleeni saisivat edes yhdelle ihmiselle sellaisen olon. Projekti siis on vasta aluillaan joten katsotaan tulevaisuudessa:) Jos jotain haluaa tehdä niin eikun tekemään, ei se siitä miksikään muutu jossei itse tee asialle jotain.

   Kiva taas pitkästä aikaa saada edes jonkinlaista materiaalia julkaistua. Tilanne töiden yms. kanssa helpottuu vähän ja pääsee taas uppoutumaan kirjoittamisen maailmaan. Lähiviikkoina alan myös muita projektejani innokkaasti starttailemaan, mutta ne saattavat jäädä täysin huomiotta blogissani, vain omaksi ilokseni. 

Talvi ei vielä tullutkaan joten leuka rintaan ja kohti loskaista viikonloppua!:D

Goodbye freetime!

Helloou!

   Huomenna pääsee itsekkin sisään jokavuotiseen kaupparumbaam, jota myös joulun odotukseksi kutsutaan. Yhdeksältä astellaan positiivisin mielin Selloon, myymään lasten leluja jouluun asti. Jouluun asti ollaankin sitten melkeeipä joka päivä töissä/koulussa...mukaan lukien jouluaatto:)

   Mulle ei ole mikään ongelma olla jouluna töissä, koska juhlista joulu ei ole mulle välttämättä ensimmäisenä lähinnä sydäntä. Joulussa ei itsessään ole oikeastaan mitään vikaa, kivaa aikaa jolloin voi rauhoittua läheisten seurassa. Yksi asia joulussa vaan itselle vähän tökkii. Se miten isosti joulua mainostetaan ja tuputetaan joka puolella. Parhaimmillaan joillain ostareilla vedetään joulukoristeet esiin jo marraskuun alussa ja samat joulumusat soi vuodesta toiseen jokaisen joulun alla. Eikä siinä mitään, klassikkoja ja perinteitä täytyy olla, mutta klassikotkin menettää arvonsa jos niitä käytetään jatkuvasti, varsinkin kaupankäynnin parantamiseksi. Jätettäisiin se ylimainostaminen pois niin olisi jo huomattavasti positiivisempi fiilis koko touhusta. Yleisen rumban ansiosta joulusta otetaan välillä vähän liikaakin stressiä, funtsitaan mitä voitaisiin ostaa tutuille lahjoiksi ja täytetään kodit kaikella joulukrääsällä mitä kaupasta löytyy. Kaupoissa näkee joulun alla aika paljonkin stressaantuneita ihmisiä, jotka duunien jälkeen tulevat kuumeisesti metsästämään vielä tiettyjä lahjoja. Sitten ajellaan ympäri pääkaupunkiseutua etsimässä sitä tiettyä toivelahjaa. Ajatuksena kuitenkin ainakin itselleni on tärkeämpää päästä vähän rentoutumaan ja viettämään aikaa läheisten kanssa kuin stressailla lahjoista (kiva niitäkin on toki antaa). Itse pidänkin nykysin uutta vuotta mieluisampana juhlana kuin joulua. Se on ainakin mulle sellainen aika kun on kiva pysähtyä ja katsoa mitä on vuodessa saanut aikaan:)

   Huomenna siis heitetään hyvästit suurelle osalle vapaa-ajasta jouluaattoon saakka, mutta onhan se kiva tehdä välillä vähän vakituisemmillakin tunneilla töitä ja tienata rahaa. Joulun alla sitä rahaa kuitenkin itselläkin lahjarumbaan kuluu;) Ilman stressiä lähdetään paiskimaan hommia, arjen tasapainoksi löytyy kuitenkin tällä hetkellä niin kivoja juttuja elämästä:) Illat hämärtyy aikaisin ja vaikka pimeydestä pidänkin niin jo tässä vähän lunta odotellaan. Kun lumi tulee ja valaisee illat niin on taas kiva viettää aikaa ulkona näin iltasellakin.

Hyvää viikonloppua kaikille toivottaa Lelumaan Niksu!

Fight the boredom

   Heips!

   Tiedättehän kun joskus tulee niitä hetkiä kun suunnitelmat kaatuu ja huomaat, että nyt ei ole mitään tekemistä... Joskus tulee hetkiä kun on niiin tylsää, eikä näinä hetkinä tietenkään ole ketään kaveria vapaana. Mitä tehdä, millä saada sellanen fiilis pois, millä pystyy nostamaan itsensä turrasta lagaus-fiiliksestä takaisin aallonharjalle? Mulla on pari juttua mitä voi tehdä ihan yksikseenkin jotka tuo aina valoa ainakin mun elämään.

   Mä seuraan paljon urheilua ja jos tulee jokin hyvä futismatsi tms. ni se on tietenkin aina varma valinta. Noh, ei niitä ihan joka päivä tule...ainakaan kaiken siirtyessä maksukanaville. Onneksi löytyy tekemistä ihan kaikkialta ympäriltä. Vasta viimeisen vuoden aikana oon innostunut enemmän kaikenlaisista taiteellisista aktiviteeteista. Otetaan vaikka esimerkiksi valokuvaus. Nykyään kun tulee hetkiä jolloin ei ole mitään tekemistä, otan kameran&musiikkia mukaan ja lähden kuvaamaan. Aina sen ei tarvitse olla edes mikään tietty kohde mitä menen kuvaamaan (okei, esim eilen kävin ihan vartavasten vähän stadissa napsimassa kuvia), mutta ihan läheltä kotiakin löytyy paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Esim. tykkään käydä ottamassa kuvia luonnosta koska erilaiset säätilat ja valot tuo joka kerralla jotain uutta kuviin. Luonto muuttuu samalla tavalla kuin maailma siinä ympärilläkin. Sitten jos miettii jotain kaupunkikuvaa niin ensimmäisenä voi ehkä tulla mieleen joku ruma betoniviidakko, jossa ei ole muuta kuin saasteita ja likaa, mutta sieltä voi löytää ihan valtavasti kaunista kontrastia karun ulkokuoren, luonnon ja ihmisten välillä...arjen kauneutta. Joskus tulee uppouduttua kuvailemisessa ihan omiin ajatusmaailmoihinsa, laput korvilla kuunnellen hyvää musaa ja antaa vain inspiraation viedä ja fiilistelee ajatustensa mukana:)

Tää saa joka kerta stadissa hymyn huulille:)

   Mä olen todella iloinen siitä, että olen pystynyt löytämään itsestäni sellaisen puolen joka nauttii sinäänsä näinkin pienestä asioista kuten valokuvaus ja musiikki. Ei se paljoa vaadi, että astuu ovesta ulos ja näkee maailmassa harmaan massan sisältä paljon kaunistakin!:)

   

Hyvää syksyisen viikon jatkoa ja kerro mulle millä tapaa sä taistelet tylsyyttä vastaan?:)

Who's normal, who's not?

Mä vihaan termiä "normaali". Kuka sen päättää kuka on normaali, mikä on normaalia, mitä saa olla ja mitä saa tehdä? Miks kaikki pitää lokeroida noin suurpiirteisiin kategorioihin? Onko enemmistö aina normaalia ja kaikki jotka putoo muihin väleihin sitten jollain tapaa epänormaaleja?

   Jos joku sanoo mulle, että joku mun tekeminen ei ole normaalia niin mä saan siitä heti riidan aikaan. Otetaan esimerkiksi vaikka niinkin yksinkertainen asia kun nukkuminen. Tällä hetkellä mulla on koulua vaan iltapäiväisin ja voin sen johdost valvoo pitkään, eli menen nukkumaan about 02-04 aikoihin. Siitä mun mutsi sanoo monesti, että "Mitä sä teet, ei normaali-ihmiset mene nukkumaan tohon aikaan?". Mitkä ihmeen normaali-ihmiset?? Onko olemassa joku ihmisryhmä jossa kaikki on sitten "normaaleita" ja elää normaali elämää, omassa pienessä ja normaalissa linnunkodossaan? Multa on mennyt tää ihmisryhmä täysin ohi silmien. Jos me kaikki oltaisiin sitten näitä "normaali" ihmisiä niin mitä jäisi jäljelle, klooniarmeija. Kaikki toimis joka tilanteessa normaalisti ja kaikki olisi ennalta-arvattavaa. Aika vähän jäisi mielenkiintoa ihmisten toimiin jäljelle. Sehän meistä tekee kiinnostavia ettei me olla kaikki samanlaisia, kaikki ei toimi samoilla normeilla ja ihmisistä ei tiedä mitä odottaa. Jos kaikki ajattelis aina normien sisällä, eikä "outside the box" niin mitään innovatiivista ei saataisi aikaan. Kaikki saa toimia omalla tavallaan (kunhan se nyt ei lakeja jne. riko) ja kaikilla saa olla omat toimintatavat. Joku asia on jollekkin toiselle vierasta ja joillekin toiselle arkipäivää, "normaalia".

   Jos kaikki valtavirrassa uivat olisivat normaaleita niin mitä kaikki maailman vähemmistöt olisivat? Olisko ne sitten automaattisesti jollain tapaa epänormaaleita? Kaikesta itselleen tutusta on jotenkin helppoa tehdä "normaalia". Ne on ne muut tavat jotka ovat epänormaaleita. Itse ollaan aina oikeassa. Jos ajattelee tällä tavoin niin elämänkatsomuksesta tulee hyvin nopeasti aika suppeaa. Varmaan on vaikeaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin, sellaisiin jotka elävät eri "normeilla". Mun mielestä se on kiva jos joku toimii eri tavalla, uskaltaa kokeilla jotain uutta ja valtavirrasta poikkeavaa. Ei se tietenkään aina toimi, mutta parempi kokeilla kuin katua ettei kokeillut. Toki on hyvä pitää omassakin elämässä jonkinlaiset suuntaviivat joita seurata, mutta niiden ei tarvitse aina olla "normaaleita". Kun maailma kerta kuitenkin toimii yleensä "normaalisti" niin mä olen sitten suosiolla joissain asioissa epänormaali ja iloinen siitä.

  Jos joku muukin kokee olevansa "epänormaali" tai haluaa muuten vain kommentoida niin se on suositeltavaa:)

What to believe?

   Olin tänään ristiäisissä kun sukuun tuli uusi lisäys. En ole itse uskovainen, mutta tapahtumana kirkon ristiäiset silti tuovat tunteen "jostain suuremmasta". Ehkä sen tunteen tuo perheiden läsnäolo, kaikki ovat tulleet katsomaan pientä ihmettä, joka ottaa ensiaskeliaan tässä maailmassa. On hieno katsoa vierestä ylpeitä vanhempia, kummeja ja sukua jotka kaikki toivovat uudelle tulokkaalle menestystä ja turvaa elämään. Iloinen tapahtuma ei voo muuta sanoa:)

   Tämä vallan iloinen tapahtuma sai ajattelemaan uskoa, kaste kun on kuitenkin kirkollinen juhla. Itse en siis ole kovinkaan uskovainen. Mulle "usko" perinteisessä merkityksessä on vähän kuin yllä oleva kuva. Se on sekalainen, en oikein tiedä mihin uskoa. En välttämättä usko mihinkään yliluonnolliseen, ihmistä suurempaan. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi on olemassa erilaisia uskontoja ja uskomuksia. Mun mielestä se on ylipäätänsä selitettävissä sillä, että ihminen tarvitsee jotain mihin uskoa. Ilman uskoa ei ole myöskään toivoa ja toivo paremmasta on se joka meitä kaikkia ajaa eteenpäin. Johonkin tiettyyn uskominen myös auttaa ihmisiä keskittämään ajatuksensa. Otetaan esimerkiksi rukoilu, ei ole väliä kuuleeko sitä kukaan, sillä tavalla saa silti itselleen toiveet ja pelotkin selviksi. On mukava ajatella, että rukoilu tavoittaisi jonkin suuremman, mutta ymmärrän sen merkityksen vaikkei niin olisikaan. Vaikken itse ole uskovainen niin käytän kyllä aikaa oman mieleni tutkiskeluun. En välttämättä tee sitä rukoilemalla tai meditoimalla, mutta joskus on päiviä jolloin käytän vaikka aikaa musiikin kuunteluun ja kävelen laput korvilla metsässä. Joskus on hyvä olla itsekseen, irti muusta maailmasta. Kun käyttää aikaa itselleen on helpompi ymmärtää itseään ja tietää mitä haluaa, itsellä on esimerkiksi tapana käydä kuvailemassa tähän blogiin kuvat yksin, laput korvilla, omassa pikku maailmassani. Silloin on yleensä helppoa saada ajatukset kasaan seuraavaan kirjoitukseen. 

   Mun päässä ei välttämättä edes kapasiteetti riitä lopulta ajattelemaan, että mihin mä sitten uskon ja mihin en joten palaan vielä noihin ristiäisiin. Jossei se mua hätkähdytä tapahtumana pelkkänä "uskon" asiana niin ainakin symbolisessa merkityksessä tapahtuma herättää mussa tunteita. Se on kiva miettiä miten sillä pikkukaverilla on vasta elämä edessä ja mitä siitä kasvaa? Suku odottaa ylpeänä ja innokkaana pojan kasvavan. Ehkä joku haaveilee, että siitä tulee tohtori, toinen että lentäjä ja kolmas vaikka futari. Sillä ei ole niin väliä mitä siitä tulee, mutta mitä vaan se päättää elämässä tehdä, sen tietää että lähellä on sukua ja muita läheisiä ihmisiä tukemassa joka askeleella. Tämmönen tapahtuma kun ristiäiset saa taas miettimään myös omaa elämää, nytten sitä on 19 vuotta viety eteenpäin omista ristiäisistä ja varmasti olen tehnyt sellaisiakin päätöksiä ja juttuja joita ei läheiset ollu silloin suunnitellu, mutta edelleen kun ajattelee niin se tuki on yhtä vahva kuin sinä päivänä 19v. sitten. 

Mihin vaan uskotte ja mitä vaan teette niin muistakaa aina uskoa itteenne!

Mielipiteitä vaan rohkeesti laittamaan kommentteihin, jos sellaista tähän löytyy!

Love?

   Nytpä laitetaan aivoitukset tiskiin koskien ihmissuhteita/parisuhteita, rakkautta yms. Miksi edellämainitut asiat ovat niin hyvin vaikeita ihmisille? Yksi asia joka vaikeutta selittää on tietenkin se, että kaikkiin näihin asioihin liittyy luottamus. Jos haluat päästä toisen ihmisen lähelle, sinun on avattava omat suojamuurisi ja luotettava toiseen. Se saa tuntemaan itsensä hyvin haavoittavaiseksi ja meillä kaikilla on asioista aiempia kokemuksia, jotka usein muokkaavat nykyiseen toimintaamme. Jos joku on aiemmin käyttänyt luottamustasi väärin ja loukannut sinua, nostat suojamuuriasi ylemmäs tulevia kokemuksia varten. Luottamuksen ansaitseminen vaatii paljon aikaa, mutta sen voi menettää silmänräpäyksessä.

   Termiä "rakkaus" on tosi vaikeaa määritellä. Kuka päättää mitä rakkaus on? Itselleni rakkaus tuo mieleen pari asiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen itsestään selvänä "true love". Elikkäs rakkaus jotain yhtä ihmistä kohtaan romanttisessa mielessä. Itse en usko kliseisiin kuten "se oikea" tai "rakkautta ensisilmäyksellä" edes vähää alusta. Jos maailmasta löytyisi jokaiselle se yksi oikea, niin todennäiköösyydet sen yksilön löytämiselle olisivatkin jo aika murheelliset. "Rakkautta ensisilmäyksellä" onkin jo vähän lähempänä asian ydintä. Mun mielestä se ei toimi sinällään, koska kukaan ei oikeasti voi rakastua hetkessä. Kemiaa voi olla jo ensisilmäyksellä ja ihastuminen kuvaakin asiaa mielestäni paljon paremmin. Sanaa "rakkaus" viljelläänkin mielestäni aivan liikaa. Kaikenlaiset "mä oon niin rakastunu ja ollaan tunnetta kuukausi" lausahdukset saavatkin aikaan lähinnä myötähäpeää. Jos hoet "rakkautta" liikaa niin se menettää merkityksensä hyvin nopeasti. Tosi rakkaus ei ole omalle kohdalle ainakaan vielä osunut joten sitä on vaikeaa pyöritellä sen enempää, varsinkaan jos sellaiseen ei 100% usko. Tottakai on ihmisiä joista välitän hyvin paljon, joiden puolesta olen valmis tekemään mitä tahansa ja voin sanoa, että rakastavani tiettyjä ihmisiä toverillisessa merkityksessä.

   Ihmiset tuntuvat metsästävän sitä oikeaa kissojen ja koirien kanssa. Jatkuva haku päällä ja pakko löytää joku ihminen josta vaikka väkisin saadaan "se oikea", vaikka jo alkuun näkee ettei juttu tule toimimaan. Monilla tuntuu olevan pakko seurustella ihan vaan sen takia ettei osata olla yksin. Kaivataan läheisyyttä ja silloin kumppaniksi tuntuu käyvän melkeimpä ensimmäinen ihminen joka baarissa tulee vastaan. Mun mielestä se on väärin toista kohtaan, että alkaa seurustelemaan vaikka itse ei olisikaan mukana satalasissa. Joskus käy niin, että toinen osapuoli on susta tosi kiinnostunut, mutta itse et tunne samoin. On helppoa miettiä, että "no katellaan nyt mitä tässä käy", mutta mun mielestä se on väärä lähestymistapa. Jos jo valmiiksi tunnet ettei se toinen ole sinulle "se oikea" niin turha on antaa toisen ihastua enempää. Asia kannattaa tehdä heti selväksi, muuten ei sydänsuruilta säästytä. Asiat eivät toki ole aina näin ja joskus kannattaa edetä päivä kerrallaan ja katsoa mihin asiat johtavat. Mikään täysi pessimisti en ole rakkautta koskien, mutten voi sietää ihmisiä joilla on pakonomainen tarve löytää joku. Mun mielestä rakkaus ei tule löytymään etsimällä, vaan jos onnea riittää niin se tulee vastaan. Siitä on turha ottaa paineita. Sitten kun tulee vastaan joku jonka kanssa synkkaa niin siitä vaan päivä kerralla etenemään. 

Näillä mennään tällä kertaa, love is a bitter sweet symphony:)

Workin' hard or hardly workin'?

   Moi,

Duuni, ei herätä hirveen mukavia mielleyhtymiä ensimmäisenä juttuna. Aika yleisesti duuni on pakkopullaa, ei siellä viihdytä, se tehään et saadaan rahaa ja kun duunista pääsee pois aletaan viihtymään. Oon tässä ite tehny nyt parin viikon sisään pitkästä aikaa duunia messukeskuksen narikassa. Narikka ei itsessään ole mikään hauskin duuni, aika liukuhihna menolla takkeja sisään ja ulos. Mutta se porukka jota tässä kyseissä duunissa on työkavereina tekee siitä mielekästä. Työkavereiden merkitys on VALTAVA.

Bullseye! Joskus on tähdet oikeissa asennoissa

   Ite on tullut kokeiltua jos jonkinlaista duunia kassalta, raksalle. Erilaisia ajanjaksoja on eri duuneissa tullut vietettyä, mutta yleensä ne on ruvennu maistumaan puulta hyvinkin nopeasti. Siihen vaikuttaa paljon duunipaikan yleinen fiilis ja henkilökemia. Jos kaikki ihmiset vaikuttaa vähän leipääntyneiltä ja siltä, että duuni on pakkopullaa, niin kyllä siitä itsellekin sellaista nopeasti tulee. Se, että kaikki ihmiset ei keskenään tule juttuun on itsestään selvää, ei olla kaikki samanlaisia, se on toki yksi elämän hienoistakin asioista. Joskus vaan sattuu käymään niin hyvä tuuri, että löytyy ympäristö joka on täynnä samanhenkistä porukkaa. Jos sellanen sattuu osumaan kohdalle duunissa niin se on kuin lottovoitto, duuni ei maistukaan puulta, aika kuluu nopeasti ja oikeesti on jopa iloinen mennessään duuniin, ja kas kummaa myös sieltä lähtiessä. Se on upeaa kun maailmasta löytyy sellaisia ihmisiä jotka hymyilee ja saa sut hymyilemään jo pelkästään katseiden kohdatessa (vaikka itellä olisi kuinka väsy-fiilis). Sellaisesta saa valtavasti voimaa ja hyvän fiiliksen. Tällä hetkellä on siis sellainen fiilis ensimmäistä kertaa aikoihin, että harmittaa kun duunit ovat niinkin vähissä kun ovat:/

Aurinkoista asiakaspalvelua?

    Enpä olisi vähän aikaa sitten uskonut. että teen duunia koskevan "feel good" postauksen, mutta nyt on todella hyvä yleisfiilis meneillään:) Kaikki menee kivasti, ulkonakin on kiva raikas tihkusade! Eiköhän se alamäkikin taas jossain vaiheessa tule, mutta nyt nautitaan tästä näillä eväillä ja fiilistellään.  Elämä hymyilee ja näytän sen. Let's just smile! :)

Life goes by

   Viimeisen viikon sisään sattuneet moottoriurheiluonnettomuudet, jotka ovat vaatineet traagisesti sekä Britti Dan Wheldonin, sekä Italialaisen Marco Simoncellin henget(RIP molemmat) ovat pysäyttäneet itsenikin vaikka kumpaakaan en ole sen suuremmin seurannut. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Kyseiset tapahtumat laittavat väkisinkin miettimään omaa elämää.

   Koskaan et voi tietää milloin loppu tulee ja tuuri ei enää riitäkään täpärissä tilanteissa. Mitä siis pitäisi elämässä ehtiä saavuttamaan? Voisi viljellä vaikka minkälaisia ikuisuus kysymyksiä kuten "Mikä on elämän tarkoitus?" jne. mutta ei niihin mitenkään vastauksia voi löytää. Tälläisia kuitenkin miettiessä osaa alkaa arvostamaan omaa elämää, sen sisältöä ja ihmisiä lähellään:) Aina ei asiat mene niinkuin toivoo, mutta niistä pitää osaa ottaa viimeinenkin tippa irti. En halua elää niinkuin muut toivovat vaan haluan tehdä oman polkuni ja vieläpä mahdollisimman hyvin. Joskus se tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta, mutta "You've gotta keep believing in yourself" :)

   Nyt otan tavoitteekseeni nauttia elämästä mahdollisimman paljon vaikka mitä tulisi vastaan. "When life gives you lemons, make lemonade" :) Kaikkia asioita voidaan katsoa negatiiviselta kantilta (johon tulee liikaakin syyllistyttyä myös allekirjoittaneen toimesta), mutta eikö olisi kivempi koittaa löytää ne positiiviset asiat. Me kuitenkin itse luodaan itsemme ihmisinä ja tekomme kuvastavat sitä mitä olemme. Siinä on mulle elämän tarkoitus, koittaa olla mahdollisimman hyvä omalla tavallaan.
Ollaan kaikki oman elämämme sankareita! Hauskaa alkanutta syysviikkoa:)

My own getaway

Heips,

   Vietin syyslomaviikonlopun mökillä ja voin sanoa, että hyvää teki sekä henkisesti, että fyysisesti. Olen melkeimpä uudestisyntynyt:) Pitkään aikaan en ollut mökille raahautunut, mutta nyt arjesta oli kiva päästä pois. Kun neljä vuotias serkkuni saapui mökille ja tokaisi minulle "Kiva kun säkin oot joskus täällä" tunsin piston sydämessä, useammin pitäisi sukuloimassakin käydä!

      Arjen pyörityksestä mökin rauhaan, siinä on valtava kontrasti. Kotona on koko ajan jos jonkinlaisia virikkeitä (netti, telkkari, kaverit yms.), mökillä on luonto ja rauhallisuus. Toki meidän mökiltämme sähköt löytyy, mutta eipä siellä juurikaan teknologiaan keskitytä, poislukien omat musiikki fiilistelyt iPodilta. Pääsee viettämään aikaa sukulaisten kanssa ja nauttimaan kauniista syksyisestä luonnosta. Huikea tunne mennä järven rannalle, kuunnella jotain hyvää musaa ja tuijotella taivaalle:)

    Pitkästä aikaa pääsi myös mökillä viettämään aikaa ihan yksin oman itsensä kanssa. Oli aikaa ja omaa rauhaa miettiä syntyjä syviä. Paljon kirjottelin myös kaikenlaista tarinaa yms. joilla ei ollut mitään tarkoitusta tai sen suurempaa agendaa, kunhan kirjoitin kun siltä tuntui:)  Kaikenlaisia keskeneräisiä ajatusprosesseja sai itselleen selväksi ja  pääsi kiinni siihen maailman parhaaseen tunteeseen-mihinkään ei ole kiire:) Päivällä kävin kuvailemassa luontoa ja kävelemässä metsäpoluilla, mökillä ei tarvitse kelloon katsella, aika ei ole olennaista. Eletään luonnon mukaan, illaksi hämärtyy ja peilityyni järvi on maagisen rauhoittava. Tänään tuli sitten taas paluu kouluarkeen ja pyöritykseen ja enkun kokeella se samantien kevyesti alkoi, mutta tällä hetkellä ei silti huolet paina, kiitos siitä mökille<3

Me, myself&I

My safe haven

 
 Mikä on sun paikkas rentoutua, missä pääset arkea karkuun?