Kerralla kansainvälistynyt HKI?

Viime kerrasta on taas vierähtänyt hyvä tovi.
Oon tehny paljon duunii ja ollut kiireitä, mutta nyt tuli sellai fiilis et pitää vähän jakaa fiiliksiä yhdestä aika käsittämättömästä ilmiöstä. Starbucks ja Burker King on rantautunu keskustaan. Ei siinä, kummatki tunnettuja isoja maailman laajusia ketjuja joissa on tutut tuotteet. Kiva juttu ja molemmissa oon itekki asioinu eri puolil maailmaa. Mitä tapahtuu kun nää mestat tuodaan Helsingin keskustaa. Jengi sekoo ihan täysin, ihmiset jonottaa kahvia ja hampurilaisii ulkona asti. Ihan normaalipäivinä, ei kun tullaan baarista, kaikki muukin on auki, media ylistää.

   Mitä nyt siis tapahtu, keskustaa avattiin ensimmäinen kahvila ja sit viel ihmisten onneks ensimmäinen pikaruokalafka? Ei. Keskusta on täynnä hyviä kahviloita ja pikaruokaakin on tarjolla vaikka mitä ja kenelle. Jo hamppareita tarjoaa kaksi isoa ketjua. Mä en oikeen ymmärrä miten jengi on niin sekaisin jostain Starbucksista. Ison maailman hyvin brändätty ketju iskee porukkaan ku veitsi voihin(brändäys nappiin). Mediassa hehkutetaan kuinka valikoima on loistavaa, asiakaspalvelu on epäsuomalaista, amerikkalaisen iloista. IL:n toimistussihteeri kertoi kuinka Helsinki kansainvälistyi kertaheitolla kun Starbucks avattiin. Mennään ottamaan kuvia kun kahvikupissa on tuttu Starbucks-logo ja siihen saa viel oman nimensäkin. Senkö se vaatii. Mitään Starbucksilta pois ottamatta, täytyy ihmetellä näitä ylistyssanoja. Starbucks ei menesty Euroopassa sellasissa maissa joilla on oma vahva kahvilakulttuuri. Esimerkkinä vaikka Italia, jossa ollaan ylpeitä omista kahviloista. Jalansijat löytyy paikoista joihin tarvitaan tuttu ja turvallinen kahvila, koska sellaisia ei ole omasta takaa. Stadissa on valtava määrä kahviloita, Suomalaiset juo kahvia eniten koko maailmassa. Keskustan kahviloista saa mahtavia kahveja, luultavasti halvemmalla kuin Starbucksista, toki yleensä ilman hienoa kansainvälistä nimeä. Amerikkalaista asiakaspalvelua siellä tekee ihan supisuomalaiset ihmiset. Ite oon saanu parasta asiakaspalvelua joissain persoonallisissa pikkukahviloissa, en isoissa ketjuissa vaikka ne yleiseen palveluun panostaakin. Helsinki rankattiin yhdeksi maailman parhaista matkakohteista kulttuurin kannalta vuosi sitten. Kansainvälistymiseen kuitenkin tarvittiin näköjään Starbucks.

   Sama asia pätee Burker Kingii. Rafla palas pitkän ajan jälkeen Suomeen. Ihan kliffaa, Whopper on jees burgeri ja tarjoo kivaa vaihtelua. Mut sitten kun tollasessa mestassa on päivien ympäri jonot ulos asti niin sit taas laittaa miettimään. Onks jengi noin pahasti mainonnan alasena, onks kaikkien päästävä osaks ison maailman menoo. Rautatientorille tuodaan Elielin tilalle Burger King. Perinteikkääseen tilaan. Se on jo itessään vähän arveluttavaa, mut se mitä siitä muunmuassa uutisoitiin, oli ihan käsittämätöntä. Burker Kingin tulo rautatientorille kuulemma monipuolistaa steissin ruokatarjontaa. Siellä on valmiina Hesburger ja mäkkäri. Hampurilaisraflan edestä kolataan ruokaravintola ja se monipuolistaa tarjontaa. Siinä vaiheessa tää hype on mun mielestä menny jo tragikomiikan puolelle.

   Ei mitään kyseisii rafloi vastaan ja hype varmasti laantuu ajan myötä, mut on tää nykyinen mediayhteisön luoma innostus ja joukkohysteria joskus mielenkiintoista seurattavaa. Mulla ei ole kansainvälisempi olo.

Alpha Industries & Vans

Paydayyy, palkkapäivä oli ja meni ja päätin et ostan jotain itelleni. Palelin viime talven intin kylmissä pakkasissa ja nyt aattelin panostaa kerralla kunnon talvirotsiin a.k.a, käväisin Herttoniemen rannassa sijaitsevassa Salaisessa Agentissa, jossa olin aiemmin duunikenkiä ostaessa iskenyt silmäni Alpha Industriesin muhkeisiin talvirotseihin. Alpha on duunannu jo pitkän aikaan Jenkkien armeijan talvivaatetusta ja myöhemmällä ajalla iskeytyny military-henkiseen casual wear-skeneen. Kävin nappaamassa Alphan Explorer parkan joka on saanu inspiraationsa N3B, armeijaklassikosta ja on aivan pirun lämmin. Let the winter come!

Eilen tuli sitten käytyä pitkästä aikaa myöskin Hertsikasta samalta kadulta löytyvässä Outlet 6:ssa. Kaikenmaailman juttuja ois voinu tarttua mukaan, mutta päätin hillitä itseni ja panostaa pelkästää Vansin huppariin. Hintaa tais olla 40€. Kannattaa käydä tutustumassa jos diggailee street-muodista. Merkkejä on ainakin Vansia, Makiaa, Leetä ja Wrangleria ja "normi" hintaiset tuotteet on joku 20-30% halvempia kuin muualla ja todellisia löytöjäkin voi tehdä näytekappaleista jne.

   Rentoa (myöhäistä) syysviikon alkua!

Ljubljana & Split

Meidän reissun yhdet parhaista kaupungeista kohdattiin vähän idemmässä Euroopassa. Kun oltiin pyöritte tarpeeks Saksassa ja Itävallassa niin lähdettiin maisemajunalla ensiksi kohti Venetsiaa. Käytiin siellä illallisella, oli muuten pirun kallis snadi pitsa ja vesi= 20€?! Venetsiasta oltiin mietitty valmiiksi, että jatketaan suoraan Slovenian puolelle Ljubljanaan...helpommin sanottu kun tehty. Käytiin Venetsian asemalla jonottelemassa junainfossa ja luukulle päästyä Italian rautatieyhtiön mamma ilmoitti, että päästään Sloveniaan kun hypätään eka yöjunaan joka menee Wieniin (tultiin just 8h Itävallasta?!?!) ja vasta sieltä menee yhteys Sloveniaan. Todettiin, että ei kiitos ja saatiin neuvoksi mennä turisti-infoon 10 metrin päähän, koska Slovenian puolelle on mahdollisesti bussiyhteys kuitenkin mahdollinen. Turisti-infossa vanhempi hyväntuulinen herrasmies naputteli Deutche Bahnin nettisivut auki ja johan alkoi toimia. Hän kertoi meille, että nyt ois vähän reteempi yö luvassa, mutta teitähän se ei haittaa kun ootte reppureissaajina kuitenkin tottuneet. Eihän se haitannut, ensiksi hypättiin paikallisjunalla Italian ja Slovenian rajakaupunkiin Goritziaan, siellä 3h vaihtoaikaa keskellä yötä ja 4 kilometrin kävely Italiasta rajan yli Sloveniaan josta löytyy toinen asema, jolta juna aamuyöllä lähtee kohti Jeseniceä. Mahtava kokemus dallailla tuollaisen rajakaupungin läpi yöllä ilman sen tarkempaa tietoa missä asema sijaitsee, mukaan tarttui onneksi kaveri Barcelonasta joka puhui Espanjaa Italialaisille, jotka vastailivat Italiaksi ja hyvin tuntuivat toisiaan ymmärtävän. Keskellä yötä seikkaillessa tuli kuitenkin huonojen reittiohjeiden takia harhailtua varmaankin viitisen kilsaa ylimääräistäkin, mutta loppujen lopuksi Nova Gorican asema löydettiin. Sieltä aamuyöllä Jeseniceen, josta jatko Ljubljanaan ja n. 6 aikaa aamulla hostellin metsästykseen. Yö joka ei varmasti unohdu ikinä:D

Illallinen Venetsiassa

Slovenian hintatasoo, koko setti 5€

Ljubljana oli tosi nasta kaupunki fiilikseltään. Vietettiin siellä vaan yksi päivä, aika paljon lepäillessäkin, mutta käytiin myös kävelemässä ympäri keskustaa ja kattelemassa meininkiä. Pienen Slovenian pääkaupungista irtoo myös keskustassa tavallaan sellanen pikkukaupunki fiilis. Kaupungin keskustan keskellä on kukkulan päällä vanha 1200-luvulla rakennettu linna, joka hallitsee kaupungin korkeimmalla paikalla. Sen juuressa on heti aukio, jonka läpi kulkee joki kolmoissiltojen alta ja aukiosta haarautuu ostoskatuja ja pieniä ravintolakatuja. Jotenkin keskiaikainen tunnelma tuli tuol kaduilla dallaillessa. Ehdottomia plussia Sloveniassa oli vieraanvaraiset ihmiset ja reppureissaajalle edulliset hinnat, hostellissa 3 hengen huone oli n.15€/naama ja kun käytiin safkailemassa niin edellisen illan 20€ minipitsan sijasta saatiin jäätävän kokoset pitsat ja puolen litran paikalliset bisset noin femmalla. Surullista kuinka kaks iltaa putkeen vedettiin pitsaa eikä jotain paikallista safkaa, mutta laitetaan se tällä kertaa reissuväsymyksen piikkiin. Sloveniakin menee omalla listalla paikaks, jossa vois vielä vierailla uudelleen. Noin tunnin matkan päässä Ljubljanasta löytyy Jesenice, jossa on kuulemma älyttömän hieno luonnonpuisto, jonne oltais varmasti menty jos aikaa ois ollut enemmän käytössä.

Ljubljanasta jatkettiin Zagrebin kautta Splittiin, yhteen 2000-luvulla eniten suosiota nostaneista matkakohteista Euroopasta. Pakko myöntää etten ite tienny et mitä odottaa ennen kun saavuttiin, Zagreb oli mun kosketus Kroatiaan ja sitä fiilasin, mutta yöjuna Splittiin oli sen verran kämänen et ei ihan tienny mitä odottaa. Tyttöystävä diggaa biitseist ja frendin kaa digataan bissest... ne sielt oli ainaki tiedos joten ei välttämät ainakaan ihan reisille vois mennä. Ei se sit mennykkään, suosion huomas heti kun lähettiin vähän kiertelee. Tultiin yöjunal joskus aamukuuden aikaa ja lähettiin väsyneenä ettiin hostellii. No se ei ollu ihan niin iisii kun monis muissa mestois, oli vähän sama kun koitat löytää hostellin dameist tai Münchenist, helpommin sanottu kun tehty. Käytiin keskustas varmaan 15 hostellii läpi sitä mukaan kun ne avas respansa ja tilaahan ei ollut tarjolla. Meille tarjottiin jotain huvilaa vähän kauempan keskustast 30€ naama, mut se kuullosti vähän liian hämyselt et oltais tartuttu. Lopult lopetettiin pyristely ja aateltiin et fuck it, nyt eletään kolme päivää niinku kuninkaat kun on kerta yöjunil sun muil säästettykki rahaa. Otettiin ihan meren rannasta 3 tähden hotelli, joka tais kustantaa n.40€/naama/yö mut oli se sen arvosta. Oli tosi erilainen mesta ja tekemiset kun muissa mestois mis on tullu reilattua. Nyt vaa rentouduttii kolme päivää, käytiin yks ilta kunnol 7 rantabaaris, safkattiin meren äärel, käytiin luonnonrannal uimas ja ottaas aurinkoo. Kunnon rantaloma. Mikä mut yllätti eniten Splitissä oli arkkitehtuuri, tai se et kun miettii jo vähän turistirysäks muodostunutta mestaa niin ei oota sen olevan niin perinteinen. Isojen turistirantojen lisäks löytyy 2 isoa luonnonrantaa, keskusta on Unescon maailmanperintökohde, keskusta on rakentunut Diocletianuksen palatsin ympärille aikojen saatossa. Ja rantabulevardi jossa kaluttiin läpi baarei ja rafloi on 1700 vuotta vanha. Joten maisemat oli tosi hienot ja perinteiset. En yhtään ihmettele miks matkailu Splitiin on ollu niin kovassa nosteessa, siel on oikeestaan kaikkee mitä rantakohteelta voi toivoa, valtavasti kulttuurii, lämpöö, ostosmahdollisuuksia, hirvee määrä hostelleja/hotelleja, ravintoloita, baareja ja nähtävyyksiä. Taisin jopa vähän rakastua, vaikken ikinä oo mikään rantalomailija ollutkaan.

Deutchland und Österreich...Jawohl!

Reissul tuli pyörähdettyy Barcelonas ja Sveitsissäkin ennen Saksaa ja Itävaltaa mut paras kuvallinen anti ja oma fiilis löytyy kuitenkin vasta näistä kahdesta. Saksas tuli käytyä tällä kertaa Frankfurtis, Berliinis, Münchenis ja Kölnissä. Itävallan puolelta käytiin jo viime vuonna tutuksi tulleessa Wörglissä.

F'Furt

Maailman suosituin rafla, München

F'Furt

Dome, Köln

Rakkauden silta, Köln

   Fiilaan Saksaa tosi paljon. Kulttuurillisesti se on melkein tutun tuntuinen Suomessa kasvaneelle, mutta suurimpana erona tuntuu sosiaalisuus. Ihmiset ovat vähän sosiaalisempia ja mukavempia. Safkapuoli saksassa katukeittiöistä perinneruokiin nappaa mulle kans loistavasti. Ja tottakai juomapuoli, oluet etunenässä! Saksassa oon kierrellyt elämäni aikana varmaankin viidellä eri reissulla ja tähän asti jokainen kaupunki jossa olen käynyt on ollut mukava. Parhaimpina pidän Frankfurtia, joka hurmaa bisnestyylillään ja Müncheniä josta en osaa edes selittää. Voisin todellakin nähdä itseni joskus asumassa Münchenissä. Arkkitehtuurista lähtien tosi siisti kaupunki! Köln oli itselle ihan uus tuttavuus ja sisälsi paljon hienoja vanhoja rakennuksia, rennon oloista ilta/yöelämää ja aivan järjettömän määrän lukkoja rakkauden sillalla, jonne tyttöystävän kanssa käytiin kiikuttamassa kliseisesti omakin lukko, frendin tehdessä myötähäpeäkuolemaa vieressä:D Reppureissaajalle Saksa on hyvä maa, hintaluokassa keskieuroopan halvimpia, vaikkei vielä ihan itäeuroopan hintoihin päästä. Hostellit on semihalpoja 15€ naama ja jopa 3 tähden hotelleista voi helposti irrota 2-3 hengen huoneita 25€ per lärvi hintaan. Safka ja juoma on halpaa Suomeen nähden joten voi ottaa iisisti ja shoppailumahdollisuudet Saksan isoissa kaupungeissa on kattavia. Isoja ketjuja joita ei Suomesta löydy, paikallisilla butiikeilla höystettynä. Gotta love Germany!

Jos joskus satutte pyörimään vaikkapa Münchenissä niin suosittelen vahvasti hyppäämään junaan kohti Itävaltaa, sillä jo tunnin päästä saatatte löytää ittenne luonnonhelmasta, huikeist alppimaisemista, vaikkapa paikassa nimeltä Wörgl. Haluan tutustua Itävaltaan joskus tarkemminkin, sillä kaks kertaa Wörglissä vierailleena voin sanoa sen olevan kokemisen arvoinen. Wörgl on suhteellisen hiljainen kaupunki hyvän scenic-routen varrella joka vie Münchenistä Veneziaan. Kaupungissa on snadi idyllinen keskusta josta löytyy kauppoja ja ruokapaikkoja, majoittuminen varsinkin kesällä on halpaa Gästhauseissa yms. ja samantien kun hyppää junasta niin keuhkot täyttyy raikkaasta alppi-ilmasta. Rentouduttiin Wörglissä pari päivää ja lähettiimpä extempore henkisesti vähän vaeltamaan yhtä vuortakin ylös. Viitisen tunnin dallailulla ei huipulle asti keretty, mutta olipahan nasta kokemus ja hyvä kosketus luontoon. Menkää ite kattomaan!

Antwerpen & Paris

Lähettiin dameista reissaamaan kohti Hollannin kärkeä (Hoek van Holland), koska tarkoituksena oli lähteä pariksi päiväksi Lontooseen ja sen lähimaastoon. Junailtiin reilu tunti satamaan, josta lautta Englantiin lähtee ja käytiin kyselemässä hintaa. Olin katellut netistä valmiiksi, että yölautalla pääsisi halvimmillaan n.90€/2 henkee, muttei oltu uskallettu varata lippuja kun ei kuitenkaan oo varmaa minä päivänä ollaan missäkin. Sen verran myöhään oltiin asian kanssa liikkeellä, että hintaa lauttamatkalle olisi tullut 140€, joten todettiin "fuck it" ja käännettiin kelkka kohti Pariisia. Rotterdamin kautta lähdettiin kohti Pariisia, mutta kello oli jo sen verran paljon+saaret skippaamalla saatiin pari lisäpäivää, joten kelattiin jäädä matkalla johonkin yöksi ihan extempore. Päätettiin jäädä yöksi Belgiaan ja tarkemmin sanottuna Antwerpeniin. Siihen asti mun Belgia-kokemukseni rakentui yhdestä aamupalasta Brüsselissä, joten odotuksia hyvän tai huonon puolesta ei juurikaan ollut. Antwerpenin juna-asemalla kulkee raiteet kolmessa kerroksessa ja sieltä menee paljon keski-Euroopan junaliikennettä läpi joten hyvä paikka ainakin sen puolesta. Heti kun lähti asemalta dallailemaan niin kaupunki rupes vaikuttamaan tosi upeelta. Asemalta lähti heti kävelykatu täynnä terasseja ja ravintoloita ja niitä kansoitti myös yllättävän monet turistit. Kaupunkikuva oli magee sekoitus monia moderneja rakennuksia joiden välistä siinsi vanhoja kirkkoja ja muita vanhempia rakennuksia. Hotelleja oli ihan kivasti tarjolla, mutta ne olivat vähän enemmän normiturismiin/liikematkailuun kuin reppureissaukseen tarkoittettuja. Siitä hyvänä esimerkkinä toimii se, että oltiin itse jossain budget-hotellissa, mutta hintaa tuli silti 40€/hlö. Otettiin Antwerpenissa vähän rennommin vaan yksi ilta ja kierreltiin ympäri katuja ja käytiin safkaamassa. Keskusta oli tosi idyllinen illalla ja siel oli mukava vaan dallailla. Valot tanssii kaduilla kauniisti ja Antwerpenissä vallitsee sama kuin Brüsselin keskustassa, ei roskan roskaa missään. Melkeen liiankin idyllistä, kun on tottunut vähän erilaiseen. Kaupunkina Antwerpen oli tosi siistin oloinen ja voisipa koittaa sinnekin vielä joskus vähän pidemmäksi aikaa eksyä. Seuraavana päivänä hypättiin junaan kohti Pariisia, 3rd time for me, mut kyllähän tyttöystävän kanssa täytyi rakkauden kaupungissa käydä...

Pariisi.

Oon käyny pariisissa siis pari kertaa aiemmin ja siitä on jääny vähän kaksjakoiset fiilikset. Tavallaan fiilaan tosi paljon sitä kulttuurien sekamelskaa ja bistrojen yms. juhlaa, mut sit kolikon kääntöpuolella Pariisi on tuntunu välillä vähän liiankin sekamelskalta ja ranskalaiset ihmiset voivat olla semisti tylyjä ulkomaalaisille, varsinkin jos ei puhu ranskaa. Tällä kertaa kelasin tutustua Pariisiin ihan kliseisesti tyttöystävän kanssa. Pariisin iltaiset kadut, Eiffel, Bistrot, Seine... Oltiin Pariisissa kaks päivää. Saavuttiin eka illalla ja etittiin hotelli vaan läheltä Gare du Nord:in juna-asemaa. Napattiin eka jossa oli tilaa, 50€/lärvi yöltä, semikallista mut hei, se on pariisi. Ekan iltan lähettiin vaan dallailemaan katuja pitkin, kattelemaan mitä näkyy ja ettimään nastaa ruokamestaa. Tais olla perjantai-ilta ja kello oli lähemmäs kymmenen, mut missään ei näkyny porukkaa remuumassa ympäri katuja, sen sijaan paikalliset ihmiset oli bistroissa, joita oli melkeen jokaisessa kadunkulmassa. Syömässä hyvin, juomas viiniä, juttelemas frendien kanssa siitä miten viikko on menny jne. jne. jne. Me mentiin kanssa yhteen kivan näköiseen kulmabistroon ja safkattiin ja juotiin kaikessa rauhassa. Safka oli tosi hyvää, salaattia ja kolmioleipiä, paikallist bissee ja siiderii, bistron sisäl kävi kiertävä porukka soittamas musaa ja laulamas, ne veti jopa helvetin hyvin. Sit ne keräili parit kolikot ja lähti seuraavaan bistroon esiintymään. Fiilasin tosi paljon Pariisin katujen iltafiilistä, se oli perinteistä leffois nähtävää suurkaupungin romantiikkaa. Suosittelen yöelämän lisäksi tutstumaan paikallisiin bistroihin ja vaan kävelemään kaduilla ja imemään itteensä sitä fiilistä joka suurkaupungista välittyy.

Toisena päivänä Pariisissa tehtiin todellinen klisee temppu, hypättiin kakskerroksiseen ruuhkametroon ja mentiin Eiffelille. Metrolla päästiin ihan mestoille, portaat vaan ylös ja käveltiin +30 asteessa Seinen varrella ja Eiffel siinsi horisontissa. Olin ennen nähny Eiffelin vaan kerran, senkin dösän ikkunasta joten olihan se kiva nähä ihan livenäkin. Massiivisella tornilla oli tottakai aivan järjetön määrä turisteja, mut me jäätiin Seinen varrelle istuskelee ja jätettii pieni väli turistimassaan. Oli tosi upee päivä ja fiilasin näkymää, joka rakentui Seine-joen ympärille. Kukkia, joki, kauniita rakennuksia ja Eiffel. Le Magnifique<3 Klassiset Pariisipäivät paransivat mun kuvaa koko kaupungista melkoisesti. Ei vieläkään mun lempikaupunki maailmassa, mutta rakastuin kyllä iltaisiin katuihin ja Seineen. Kannattaa ehdottomasti käydä Pariisissa, tutustua eri kulttuurien täyttämiin katuihin, bistroihin, yöhön ja nähdä leffa-Pariisi Eiffel, Seine, Versailles jne. Great times, Au Revoir

Le Magnifique