Viikko on vierähtänyt viime kertaisesta kirjoittelusta ja tänään laitoin blogin ulkoasua vähän uuteen uskoon ja lisäsimpä sen myös blogilistalle, joka on itselle pieni hyppy tuntemattomaan, mutta sieltä on itsekin löytänyt joitain mielenkiintoisia blogeja niin miksei se toimisi myös toisin päin jos joku pitää mun kirjottamaa matskua mielenkiintoisena:D Uutta ulkoasua olin jo kaavaillut pidemmän aikaa, mutta vasta tänään sai itseään niskasta kiinni ja tehtyä muutoksia. Vanhassa ulkoasussa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta mä vaan satun kyllästymään joihinkin juttuihin nopeesti ja nyt oli hyvä aika uudistaa kun kerran blogia vähän julkisemmaksikin vein. Ei ollu hirveen iisii toi uudistelu ja html-koodailu oli itelle aika vierasta, mut onneks netist löyty vaik mitä hyödyllistä. Lopputulokseen oon ite kyl aikas tyytyväinen vaikkei ihan kaikkii ideoita saanukkaan ajatusasteelta toteutukseen saakka, ihan vapaasti saa kommentoida miltä se omaan silmään näyttää:)
Tylsyyteen tuli vähä töhrittyä:)
Tää oli vaan tällänen snadi uudistusposti, mutta täl viikolla pääsee kirjottelemaan vähän enemmänkin kun vapaa-aikaa on ja sitä ei vaan yksinkertaisesti pysty laittamaan matikan opiskeluun. Täytykin valita ylppäreihin aihe joka vaan tuntuu olevan kuivinta ikinä missään koskaan.... Noh elämä jatkuu ja pakko siitä on kuitenkin selvitä, että saadaan koulu kunnialla päätökseen ja lakki päähän.
Hävettävän pitkä aika on taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituskerrasta. Väliin on ehtinyt kaikenlaista kuten: kirjoitusten alkua, penkkareiden tsiigailua, kirjaston penkin kulutusta ja on välissä otettu ihan vaan rennosti koulujuttujen tasapainoksi. Olisin voinut kirjoitella aikasemminkin, mutten tykkää julkaista ihan puolivillaisia ja ns. juosten kustuja tekstejä. Nyt kun opintie alkaa olemaan lukiossa ja amiksessa (kaksoistutkintoa suorittelen) lopuillaan niin kelasin katsoa vähän taaksepäin mitä on jäänyt käteen.
Kävin tossa katselemassa penkkareita kun ne meidän koululta tyystin puuttuivat ja aloin kelailemaan, että olisihan se ollut siistiä itsekin juhlia muiden abien messissä. Kun katsoo tätä omaa 4 vuoden koulurupeamaa taaksepäin niin oikeastaan kaikki tälläiset ikoniset lukio-tapahtumat ovat jääneet väliin. Penkkarit, wanhat, lukioristeilyt yms. Koskaan en ole oikeastaan laittanut arvoa tuollaisille tapahtumille, wanhoista kieltäydyin, koulussamme ei risteilyjä ollutkaan ja penkkaritkin olivat siis ilmeisesti vieras käsite. Stadissa kuitenkin katsellessa muiden abien juhlimista tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että olishan tuolla nyt kiva olla messissä. Se tottakai vaatisi hyvän ja yhtenäisen luokkahengen yms. jotka ovat aika hyvin mun kouluajat kiertäneet. Ei ole sellaista yhteistä säveltä, että koko luokan voimin pidettäisiin hauskaa ja juhlittaisiin "saavutuksistamme". Vaikka penkkareita seurasi vain vierestä niin siitä kuitenkin välittyi hyvä henki ja haluankin onnitella kaikkia abeja (minä mukaanlukien:) ja lupaan, että kun lakki on päässä niin sitten on pakko juhlia ja kunnolla. Lakista pääsenkin toiseen juttuun mikä on ehkä hillinnyt halua juhlia koulua sen kummemmin. Muistoja kouluajalta on jäänyt käteen vaikka kuinka paljon, mutta hyvin harva niistä liittyy itsessään mitenkään kouluun tai johonkin kyseiseen koulutukselliseen merkkipaaluun.
Suuri osa koulun juhlista liittyy saavuttamiseen ja itse en näe sitä, että musta tulee Yo-Merkonomi hirveen isona saavutuksena. Tunneilla on istuttu ja parit näytöt väännetty, niin naps pari tutkintoa tulee plakkariin. Nyky-maailmassa koulutuksen merkitys on valtava ja mun mielestä suhteellisen vääristynyt. En kiistä sitä etteikö koulutukselle kuulu painoarvoa ollenkaan, mutta mun mielestä se arvo mitä sille annetaan on aivan liian suuri. Jos mietitään vaikka sitä, että joku on akateemiselta koulutukseltaan pelkästään ylioppilas, ei se tarkoita etteikö hän voisi olla erittäin älykäs (Lue:Pekka Haavisto). Booksmartille annetaan aivan liian suuri rooli maailmassa, kun taas streetsmart ja kokemus jää taka-alalle. Jos mietin vaikka omaa merkonomin tutkintoa niin olen ollut karkeasti heitettynä ehkä 80% ajasta koulun penkillä ja 20% työharjoitteluissa. Silti voin sanoa oppineeni aivan käsittömän paljon enemmän töissä tekemässä hommia kuin koulussa opettelemassa teoriaa joilla ne hommat pitäisi tehdä. Sen on myös huomannut, että se teoria ei tosiaan aina klikkaa tosimaailman kanssa yhteen. Eikä niitä papereita ole kovinkaan vaikeaa saada kunhan jaksaa käydä opiskelupaikalla ja vähän pitää korvat auki. Mulle koulutus ei määrittele ihmistä yhtään, se että on vaikka paperit jostain yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta ei tee jostain ihmisestä automaattisesti mun silmissä yhtään parempaa tai fiksumpaa kuin sellainen jolta ne puuttuu. Teot oikeassa maailmassa ja tositilanteissa tekee muhun suuremman vaikutuksen kuin teorian oppi. Akateemisessa koulutuksessa myös omalta osalta tökkii joskus suppea ajattelutapa, ei saa ns. "think outside the box". On ohjeet ja niitä on seurattava pilkulleen, vaikka olisi hyviäkin kehitysideoita esittää, massasta ei saa poiketa. Jos istut hiljaa ja hymyilet, etkä esitä liikaa omia mielipiteitä tie menestykseen on taattu. Tämän kaiken koulutusta koskevan negatiivisen vuodatuksen jälkeen haluan kuitenkin sanoa, että luultavasti haen jatko-opiskelemaan juurikin yliopistoon tai ammattikorkeaan, mutta en sen takia, että saisin jonkun paremman duunin pelkkien paperien takia, vaan sen takia että luulen löytäväni jonkin asian jota haluan itseni takia opiskella mielenkiinnosta, kuten esim kirjallisuus tai taide. Haluaisin vielä tilata lisää tilaa itsensä toteuttamiselle, kiitti!
Viimeisimmästä kirjoituskerrasta on taas vierähtänyt viikko ja sen aikana on ehtinyt taas kaikenlaista tapahtua ja kelailla. Viikkoon sisältyi muunmuassa aina yhtä hilpeä vatsatauti, ns. teinihelvetti-baari vesiselvänä ja pari uutta inspaavaa löytöä internetin maailmasta. Lämpömittarissa on rapsakka -20 lukema joten nyt ei pitkiä aikoja ulkona viihdy kerralla kuvailemassa. Ostin tossa pari viikkoa sitten Canonin Ixus 310 hs digikameran, jota on huomattavasti rennompaa roudata kaikkialle mukaan kuin järkkäriä, joten kuvia onneksi löytyy.
Kirjoitukset lähestyy hitaasti, mutta varmasti ja iltapäiviä tuleekin tällä hetkellä vietettyä aikas paljon kirjastossa. Kirjasto on siitä hyvä mesta, että ei ole niin paljon virikkeitä kuin himassa...jos koitan lukea himassa niin siitä ei tule yhtään mitään. Koulun tms. jälkeen kipasee vaan kaupasta jillit eväät ja menee kirjaston sohville lagaamaan niin kyllä siinä väkisinkin aina pari sivua tarttuu mukaan sieltä täältä. Kuvista selvii kyllä sekin ettei aina kaikki focus ole lukemisessa, välillä täytyy vähän leikkiä kameralla, kännykällä jne. mutta kyl mä siellä joka kerta oon vähän kirjaakin selaillu. Nyt on vähän pakko saada kaikki aineet läpi, ettei täydy kesällä pelleillä intin kanssa jonkun yhden aineen takia:D
Vastapainoksi luvuille iski siis viime viikon lopulla vatsatauti(on kuulemma liikkeellä, be careful)
jollaista en enää ikinä halua kokea. Se tuli ja meni ohi yhden yön aikana, mutta sen jälkeen ei pystynyt syömään mitään 36 tuntiin ja voin sanoa etten ole ollut fyysisesti varmaan ikinä niin loppu kuin sen jälkeen. Viikonloppuna tuli myös katsastettua Helsingin Onnela selvänä.... on se hienon näköistä kun suomalainen nuoriso heiluu tanssilattialla tuhannen päissään:D Ei sen puolesta, oli tosi kiva ilta upeassa seurassa:)
Uutta ja inspaavaa sisältöä tuli netistäkin taas löydettyä, lähinnä tyylisuuntia ajatellen jotka itseäni kiinnostavat. Mä diggaan muodista, taiteesta ja erilaisista kulttuureista. Varsinkin arkea piristävä katutyyli ja värikkäät taideteokset ovat lähellä sydäntä. Edellä mainittua löytyy mm. täältä! . Kaikenlaisia hauskoja ideoita näitä selailemalla voi löytää omaankin tyyliinsä.
Ajankohtasena asiana voisin vielä heittää oman lusikkani presidentin vaali keskusteluun. Aihe on saanut ymmärrettävästi valtavasti huomiota mediassa, mutta se mihin mediassa on lähinnä keskitytty ihmetyttää mua aika paljon. Suurin huomio eri medioissa tuntuu menneen siihen, että Haavisto on homo ja siviilipalvelusmies, eikä siihen millaisia arvoja ehdokkaat edustavat ja kuinka päteviä he ovat eri aloilla kokemuksen kannalta. Se, että joku on päättänyt olla rekisteröidyssä parisuhteessa miehen kanssa on kuitenkin täysin irrelevantti asia presidentin ominaisuuksia katsottaessa ja sen takia syrjiminen loukkaa mielestäni ihmisarvoa ja yksityisyyttä. Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua, maailmassa on nähty homojohtajia läpi historian, nyt eletään vielä muka suvaitsevaisia aikoja. Muiden maiden medioihin tai suhteisiin Haaviston seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta negatiivisesti, mutta kotosuomessa tästäkin saadaan ongelma. Omasta mielestäni kummatkin ehdokkaat ovat päteviä ja kävi vaaleissa miten kävi niin Suomi on hyvissä käsissä, oma ääni meni samantyylisen arvomaailman omaavalle Pekka Haavistolle!
Sellaista oli tällä kertaa mulla mielessä. Vähän pidempi pläjäys kuin yleensä...hienoa jos joku jaksoi tänne asti!:)
Vapaasti kommentteja ja mukavia kauhupakkasia kaikille!:)
