Goodbye freetime!

Helloou!

   Huomenna pääsee itsekkin sisään jokavuotiseen kaupparumbaam, jota myös joulun odotukseksi kutsutaan. Yhdeksältä astellaan positiivisin mielin Selloon, myymään lasten leluja jouluun asti. Jouluun asti ollaankin sitten melkeeipä joka päivä töissä/koulussa...mukaan lukien jouluaatto:)

   Mulle ei ole mikään ongelma olla jouluna töissä, koska juhlista joulu ei ole mulle välttämättä ensimmäisenä lähinnä sydäntä. Joulussa ei itsessään ole oikeastaan mitään vikaa, kivaa aikaa jolloin voi rauhoittua läheisten seurassa. Yksi asia joulussa vaan itselle vähän tökkii. Se miten isosti joulua mainostetaan ja tuputetaan joka puolella. Parhaimmillaan joillain ostareilla vedetään joulukoristeet esiin jo marraskuun alussa ja samat joulumusat soi vuodesta toiseen jokaisen joulun alla. Eikä siinä mitään, klassikkoja ja perinteitä täytyy olla, mutta klassikotkin menettää arvonsa jos niitä käytetään jatkuvasti, varsinkin kaupankäynnin parantamiseksi. Jätettäisiin se ylimainostaminen pois niin olisi jo huomattavasti positiivisempi fiilis koko touhusta. Yleisen rumban ansiosta joulusta otetaan välillä vähän liikaakin stressiä, funtsitaan mitä voitaisiin ostaa tutuille lahjoiksi ja täytetään kodit kaikella joulukrääsällä mitä kaupasta löytyy. Kaupoissa näkee joulun alla aika paljonkin stressaantuneita ihmisiä, jotka duunien jälkeen tulevat kuumeisesti metsästämään vielä tiettyjä lahjoja. Sitten ajellaan ympäri pääkaupunkiseutua etsimässä sitä tiettyä toivelahjaa. Ajatuksena kuitenkin ainakin itselleni on tärkeämpää päästä vähän rentoutumaan ja viettämään aikaa läheisten kanssa kuin stressailla lahjoista (kiva niitäkin on toki antaa). Itse pidänkin nykysin uutta vuotta mieluisampana juhlana kuin joulua. Se on ainakin mulle sellainen aika kun on kiva pysähtyä ja katsoa mitä on vuodessa saanut aikaan:)

   Huomenna siis heitetään hyvästit suurelle osalle vapaa-ajasta jouluaattoon saakka, mutta onhan se kiva tehdä välillä vähän vakituisemmillakin tunneilla töitä ja tienata rahaa. Joulun alla sitä rahaa kuitenkin itselläkin lahjarumbaan kuluu;) Ilman stressiä lähdetään paiskimaan hommia, arjen tasapainoksi löytyy kuitenkin tällä hetkellä niin kivoja juttuja elämästä:) Illat hämärtyy aikaisin ja vaikka pimeydestä pidänkin niin jo tässä vähän lunta odotellaan. Kun lumi tulee ja valaisee illat niin on taas kiva viettää aikaa ulkona näin iltasellakin.

Hyvää viikonloppua kaikille toivottaa Lelumaan Niksu!

Fight the boredom

   Heips!

   Tiedättehän kun joskus tulee niitä hetkiä kun suunnitelmat kaatuu ja huomaat, että nyt ei ole mitään tekemistä... Joskus tulee hetkiä kun on niiin tylsää, eikä näinä hetkinä tietenkään ole ketään kaveria vapaana. Mitä tehdä, millä saada sellanen fiilis pois, millä pystyy nostamaan itsensä turrasta lagaus-fiiliksestä takaisin aallonharjalle? Mulla on pari juttua mitä voi tehdä ihan yksikseenkin jotka tuo aina valoa ainakin mun elämään.

   Mä seuraan paljon urheilua ja jos tulee jokin hyvä futismatsi tms. ni se on tietenkin aina varma valinta. Noh, ei niitä ihan joka päivä tule...ainakaan kaiken siirtyessä maksukanaville. Onneksi löytyy tekemistä ihan kaikkialta ympäriltä. Vasta viimeisen vuoden aikana oon innostunut enemmän kaikenlaisista taiteellisista aktiviteeteista. Otetaan vaikka esimerkiksi valokuvaus. Nykyään kun tulee hetkiä jolloin ei ole mitään tekemistä, otan kameran&musiikkia mukaan ja lähden kuvaamaan. Aina sen ei tarvitse olla edes mikään tietty kohde mitä menen kuvaamaan (okei, esim eilen kävin ihan vartavasten vähän stadissa napsimassa kuvia), mutta ihan läheltä kotiakin löytyy paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Esim. tykkään käydä ottamassa kuvia luonnosta koska erilaiset säätilat ja valot tuo joka kerralla jotain uutta kuviin. Luonto muuttuu samalla tavalla kuin maailma siinä ympärilläkin. Sitten jos miettii jotain kaupunkikuvaa niin ensimmäisenä voi ehkä tulla mieleen joku ruma betoniviidakko, jossa ei ole muuta kuin saasteita ja likaa, mutta sieltä voi löytää ihan valtavasti kaunista kontrastia karun ulkokuoren, luonnon ja ihmisten välillä...arjen kauneutta. Joskus tulee uppouduttua kuvailemisessa ihan omiin ajatusmaailmoihinsa, laput korvilla kuunnellen hyvää musaa ja antaa vain inspiraation viedä ja fiilistelee ajatustensa mukana:)

Tää saa joka kerta stadissa hymyn huulille:)

   Mä olen todella iloinen siitä, että olen pystynyt löytämään itsestäni sellaisen puolen joka nauttii sinäänsä näinkin pienestä asioista kuten valokuvaus ja musiikki. Ei se paljoa vaadi, että astuu ovesta ulos ja näkee maailmassa harmaan massan sisältä paljon kaunistakin!:)

   

Hyvää syksyisen viikon jatkoa ja kerro mulle millä tapaa sä taistelet tylsyyttä vastaan?:)

Who's normal, who's not?

Mä vihaan termiä "normaali". Kuka sen päättää kuka on normaali, mikä on normaalia, mitä saa olla ja mitä saa tehdä? Miks kaikki pitää lokeroida noin suurpiirteisiin kategorioihin? Onko enemmistö aina normaalia ja kaikki jotka putoo muihin väleihin sitten jollain tapaa epänormaaleja?

   Jos joku sanoo mulle, että joku mun tekeminen ei ole normaalia niin mä saan siitä heti riidan aikaan. Otetaan esimerkiksi vaikka niinkin yksinkertainen asia kun nukkuminen. Tällä hetkellä mulla on koulua vaan iltapäiväisin ja voin sen johdost valvoo pitkään, eli menen nukkumaan about 02-04 aikoihin. Siitä mun mutsi sanoo monesti, että "Mitä sä teet, ei normaali-ihmiset mene nukkumaan tohon aikaan?". Mitkä ihmeen normaali-ihmiset?? Onko olemassa joku ihmisryhmä jossa kaikki on sitten "normaaleita" ja elää normaali elämää, omassa pienessä ja normaalissa linnunkodossaan? Multa on mennyt tää ihmisryhmä täysin ohi silmien. Jos me kaikki oltaisiin sitten näitä "normaali" ihmisiä niin mitä jäisi jäljelle, klooniarmeija. Kaikki toimis joka tilanteessa normaalisti ja kaikki olisi ennalta-arvattavaa. Aika vähän jäisi mielenkiintoa ihmisten toimiin jäljelle. Sehän meistä tekee kiinnostavia ettei me olla kaikki samanlaisia, kaikki ei toimi samoilla normeilla ja ihmisistä ei tiedä mitä odottaa. Jos kaikki ajattelis aina normien sisällä, eikä "outside the box" niin mitään innovatiivista ei saataisi aikaan. Kaikki saa toimia omalla tavallaan (kunhan se nyt ei lakeja jne. riko) ja kaikilla saa olla omat toimintatavat. Joku asia on jollekkin toiselle vierasta ja joillekin toiselle arkipäivää, "normaalia".

   Jos kaikki valtavirrassa uivat olisivat normaaleita niin mitä kaikki maailman vähemmistöt olisivat? Olisko ne sitten automaattisesti jollain tapaa epänormaaleita? Kaikesta itselleen tutusta on jotenkin helppoa tehdä "normaalia". Ne on ne muut tavat jotka ovat epänormaaleita. Itse ollaan aina oikeassa. Jos ajattelee tällä tavoin niin elämänkatsomuksesta tulee hyvin nopeasti aika suppeaa. Varmaan on vaikeaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin, sellaisiin jotka elävät eri "normeilla". Mun mielestä se on kiva jos joku toimii eri tavalla, uskaltaa kokeilla jotain uutta ja valtavirrasta poikkeavaa. Ei se tietenkään aina toimi, mutta parempi kokeilla kuin katua ettei kokeillut. Toki on hyvä pitää omassakin elämässä jonkinlaiset suuntaviivat joita seurata, mutta niiden ei tarvitse aina olla "normaaleita". Kun maailma kerta kuitenkin toimii yleensä "normaalisti" niin mä olen sitten suosiolla joissain asioissa epänormaali ja iloinen siitä.

  Jos joku muukin kokee olevansa "epänormaali" tai haluaa muuten vain kommentoida niin se on suositeltavaa:)

What to believe?

   Olin tänään ristiäisissä kun sukuun tuli uusi lisäys. En ole itse uskovainen, mutta tapahtumana kirkon ristiäiset silti tuovat tunteen "jostain suuremmasta". Ehkä sen tunteen tuo perheiden läsnäolo, kaikki ovat tulleet katsomaan pientä ihmettä, joka ottaa ensiaskeliaan tässä maailmassa. On hieno katsoa vierestä ylpeitä vanhempia, kummeja ja sukua jotka kaikki toivovat uudelle tulokkaalle menestystä ja turvaa elämään. Iloinen tapahtuma ei voo muuta sanoa:)

   Tämä vallan iloinen tapahtuma sai ajattelemaan uskoa, kaste kun on kuitenkin kirkollinen juhla. Itse en siis ole kovinkaan uskovainen. Mulle "usko" perinteisessä merkityksessä on vähän kuin yllä oleva kuva. Se on sekalainen, en oikein tiedä mihin uskoa. En välttämättä usko mihinkään yliluonnolliseen, ihmistä suurempaan. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi on olemassa erilaisia uskontoja ja uskomuksia. Mun mielestä se on ylipäätänsä selitettävissä sillä, että ihminen tarvitsee jotain mihin uskoa. Ilman uskoa ei ole myöskään toivoa ja toivo paremmasta on se joka meitä kaikkia ajaa eteenpäin. Johonkin tiettyyn uskominen myös auttaa ihmisiä keskittämään ajatuksensa. Otetaan esimerkiksi rukoilu, ei ole väliä kuuleeko sitä kukaan, sillä tavalla saa silti itselleen toiveet ja pelotkin selviksi. On mukava ajatella, että rukoilu tavoittaisi jonkin suuremman, mutta ymmärrän sen merkityksen vaikkei niin olisikaan. Vaikken itse ole uskovainen niin käytän kyllä aikaa oman mieleni tutkiskeluun. En välttämättä tee sitä rukoilemalla tai meditoimalla, mutta joskus on päiviä jolloin käytän vaikka aikaa musiikin kuunteluun ja kävelen laput korvilla metsässä. Joskus on hyvä olla itsekseen, irti muusta maailmasta. Kun käyttää aikaa itselleen on helpompi ymmärtää itseään ja tietää mitä haluaa, itsellä on esimerkiksi tapana käydä kuvailemassa tähän blogiin kuvat yksin, laput korvilla, omassa pikku maailmassani. Silloin on yleensä helppoa saada ajatukset kasaan seuraavaan kirjoitukseen. 

   Mun päässä ei välttämättä edes kapasiteetti riitä lopulta ajattelemaan, että mihin mä sitten uskon ja mihin en joten palaan vielä noihin ristiäisiin. Jossei se mua hätkähdytä tapahtumana pelkkänä "uskon" asiana niin ainakin symbolisessa merkityksessä tapahtuma herättää mussa tunteita. Se on kiva miettiä miten sillä pikkukaverilla on vasta elämä edessä ja mitä siitä kasvaa? Suku odottaa ylpeänä ja innokkaana pojan kasvavan. Ehkä joku haaveilee, että siitä tulee tohtori, toinen että lentäjä ja kolmas vaikka futari. Sillä ei ole niin väliä mitä siitä tulee, mutta mitä vaan se päättää elämässä tehdä, sen tietää että lähellä on sukua ja muita läheisiä ihmisiä tukemassa joka askeleella. Tämmönen tapahtuma kun ristiäiset saa taas miettimään myös omaa elämää, nytten sitä on 19 vuotta viety eteenpäin omista ristiäisistä ja varmasti olen tehnyt sellaisiakin päätöksiä ja juttuja joita ei läheiset ollu silloin suunnitellu, mutta edelleen kun ajattelee niin se tuki on yhtä vahva kuin sinä päivänä 19v. sitten. 

Mihin vaan uskotte ja mitä vaan teette niin muistakaa aina uskoa itteenne!

Mielipiteitä vaan rohkeesti laittamaan kommentteihin, jos sellaista tähän löytyy!