Mä vihaan termiä "normaali". Kuka sen päättää kuka on normaali, mikä on normaalia, mitä saa olla ja mitä saa tehdä? Miks kaikki pitää lokeroida noin suurpiirteisiin kategorioihin? Onko enemmistö aina normaalia ja kaikki jotka putoo muihin väleihin sitten jollain tapaa epänormaaleja?
Jos joku sanoo mulle, että joku mun tekeminen ei ole normaalia niin mä saan siitä heti riidan aikaan. Otetaan esimerkiksi vaikka niinkin yksinkertainen asia kun nukkuminen. Tällä hetkellä mulla on koulua vaan iltapäiväisin ja voin sen johdost valvoo pitkään, eli menen nukkumaan about 02-04 aikoihin. Siitä mun mutsi sanoo monesti, että "Mitä sä teet, ei normaali-ihmiset mene nukkumaan tohon aikaan?". Mitkä ihmeen normaali-ihmiset?? Onko olemassa joku ihmisryhmä jossa kaikki on sitten "normaaleita" ja elää normaali elämää, omassa pienessä ja normaalissa linnunkodossaan? Multa on mennyt tää ihmisryhmä täysin ohi silmien. Jos me kaikki oltaisiin sitten näitä "normaali" ihmisiä niin mitä jäisi jäljelle, klooniarmeija. Kaikki toimis joka tilanteessa normaalisti ja kaikki olisi ennalta-arvattavaa. Aika vähän jäisi mielenkiintoa ihmisten toimiin jäljelle. Sehän meistä tekee kiinnostavia ettei me olla kaikki samanlaisia, kaikki ei toimi samoilla normeilla ja ihmisistä ei tiedä mitä odottaa. Jos kaikki ajattelis aina normien sisällä, eikä "outside the box" niin mitään innovatiivista ei saataisi aikaan. Kaikki saa toimia omalla tavallaan (kunhan se nyt ei lakeja jne. riko) ja kaikilla saa olla omat toimintatavat. Joku asia on jollekkin toiselle vierasta ja joillekin toiselle arkipäivää, "normaalia".
Jos kaikki valtavirrassa uivat olisivat normaaleita niin mitä kaikki maailman vähemmistöt olisivat? Olisko ne sitten automaattisesti jollain tapaa epänormaaleita? Kaikesta itselleen tutusta on jotenkin helppoa tehdä "normaalia". Ne on ne muut tavat jotka ovat epänormaaleita. Itse ollaan aina oikeassa. Jos ajattelee tällä tavoin niin elämänkatsomuksesta tulee hyvin nopeasti aika suppeaa. Varmaan on vaikeaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin, sellaisiin jotka elävät eri "normeilla". Mun mielestä se on kiva jos joku toimii eri tavalla, uskaltaa kokeilla jotain uutta ja valtavirrasta poikkeavaa. Ei se tietenkään aina toimi, mutta parempi kokeilla kuin katua ettei kokeillut. Toki on hyvä pitää omassakin elämässä jonkinlaiset suuntaviivat joita seurata, mutta niiden ei tarvitse aina olla "normaaleita". Kun maailma kerta kuitenkin toimii yleensä "normaalisti" niin mä olen sitten suosiolla joissain asioissa epänormaali ja iloinen siitä.
Jos joku muukin kokee olevansa "epänormaali" tai haluaa muuten vain kommentoida niin se on suositeltavaa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti