What to believe?

   Olin tänään ristiäisissä kun sukuun tuli uusi lisäys. En ole itse uskovainen, mutta tapahtumana kirkon ristiäiset silti tuovat tunteen "jostain suuremmasta". Ehkä sen tunteen tuo perheiden läsnäolo, kaikki ovat tulleet katsomaan pientä ihmettä, joka ottaa ensiaskeliaan tässä maailmassa. On hieno katsoa vierestä ylpeitä vanhempia, kummeja ja sukua jotka kaikki toivovat uudelle tulokkaalle menestystä ja turvaa elämään. Iloinen tapahtuma ei voo muuta sanoa:)

   Tämä vallan iloinen tapahtuma sai ajattelemaan uskoa, kaste kun on kuitenkin kirkollinen juhla. Itse en siis ole kovinkaan uskovainen. Mulle "usko" perinteisessä merkityksessä on vähän kuin yllä oleva kuva. Se on sekalainen, en oikein tiedä mihin uskoa. En välttämättä usko mihinkään yliluonnolliseen, ihmistä suurempaan. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi on olemassa erilaisia uskontoja ja uskomuksia. Mun mielestä se on ylipäätänsä selitettävissä sillä, että ihminen tarvitsee jotain mihin uskoa. Ilman uskoa ei ole myöskään toivoa ja toivo paremmasta on se joka meitä kaikkia ajaa eteenpäin. Johonkin tiettyyn uskominen myös auttaa ihmisiä keskittämään ajatuksensa. Otetaan esimerkiksi rukoilu, ei ole väliä kuuleeko sitä kukaan, sillä tavalla saa silti itselleen toiveet ja pelotkin selviksi. On mukava ajatella, että rukoilu tavoittaisi jonkin suuremman, mutta ymmärrän sen merkityksen vaikkei niin olisikaan. Vaikken itse ole uskovainen niin käytän kyllä aikaa oman mieleni tutkiskeluun. En välttämättä tee sitä rukoilemalla tai meditoimalla, mutta joskus on päiviä jolloin käytän vaikka aikaa musiikin kuunteluun ja kävelen laput korvilla metsässä. Joskus on hyvä olla itsekseen, irti muusta maailmasta. Kun käyttää aikaa itselleen on helpompi ymmärtää itseään ja tietää mitä haluaa, itsellä on esimerkiksi tapana käydä kuvailemassa tähän blogiin kuvat yksin, laput korvilla, omassa pikku maailmassani. Silloin on yleensä helppoa saada ajatukset kasaan seuraavaan kirjoitukseen. 

   Mun päässä ei välttämättä edes kapasiteetti riitä lopulta ajattelemaan, että mihin mä sitten uskon ja mihin en joten palaan vielä noihin ristiäisiin. Jossei se mua hätkähdytä tapahtumana pelkkänä "uskon" asiana niin ainakin symbolisessa merkityksessä tapahtuma herättää mussa tunteita. Se on kiva miettiä miten sillä pikkukaverilla on vasta elämä edessä ja mitä siitä kasvaa? Suku odottaa ylpeänä ja innokkaana pojan kasvavan. Ehkä joku haaveilee, että siitä tulee tohtori, toinen että lentäjä ja kolmas vaikka futari. Sillä ei ole niin väliä mitä siitä tulee, mutta mitä vaan se päättää elämässä tehdä, sen tietää että lähellä on sukua ja muita läheisiä ihmisiä tukemassa joka askeleella. Tämmönen tapahtuma kun ristiäiset saa taas miettimään myös omaa elämää, nytten sitä on 19 vuotta viety eteenpäin omista ristiäisistä ja varmasti olen tehnyt sellaisiakin päätöksiä ja juttuja joita ei läheiset ollu silloin suunnitellu, mutta edelleen kun ajattelee niin se tuki on yhtä vahva kuin sinä päivänä 19v. sitten. 

Mihin vaan uskotte ja mitä vaan teette niin muistakaa aina uskoa itteenne!

Mielipiteitä vaan rohkeesti laittamaan kommentteihin, jos sellaista tähän löytyy!