Ljubljana & Split

Meidän reissun yhdet parhaista kaupungeista kohdattiin vähän idemmässä Euroopassa. Kun oltiin pyöritte tarpeeks Saksassa ja Itävallassa niin lähdettiin maisemajunalla ensiksi kohti Venetsiaa. Käytiin siellä illallisella, oli muuten pirun kallis snadi pitsa ja vesi= 20€?! Venetsiasta oltiin mietitty valmiiksi, että jatketaan suoraan Slovenian puolelle Ljubljanaan...helpommin sanottu kun tehty. Käytiin Venetsian asemalla jonottelemassa junainfossa ja luukulle päästyä Italian rautatieyhtiön mamma ilmoitti, että päästään Sloveniaan kun hypätään eka yöjunaan joka menee Wieniin (tultiin just 8h Itävallasta?!?!) ja vasta sieltä menee yhteys Sloveniaan. Todettiin, että ei kiitos ja saatiin neuvoksi mennä turisti-infoon 10 metrin päähän, koska Slovenian puolelle on mahdollisesti bussiyhteys kuitenkin mahdollinen. Turisti-infossa vanhempi hyväntuulinen herrasmies naputteli Deutche Bahnin nettisivut auki ja johan alkoi toimia. Hän kertoi meille, että nyt ois vähän reteempi yö luvassa, mutta teitähän se ei haittaa kun ootte reppureissaajina kuitenkin tottuneet. Eihän se haitannut, ensiksi hypättiin paikallisjunalla Italian ja Slovenian rajakaupunkiin Goritziaan, siellä 3h vaihtoaikaa keskellä yötä ja 4 kilometrin kävely Italiasta rajan yli Sloveniaan josta löytyy toinen asema, jolta juna aamuyöllä lähtee kohti Jeseniceä. Mahtava kokemus dallailla tuollaisen rajakaupungin läpi yöllä ilman sen tarkempaa tietoa missä asema sijaitsee, mukaan tarttui onneksi kaveri Barcelonasta joka puhui Espanjaa Italialaisille, jotka vastailivat Italiaksi ja hyvin tuntuivat toisiaan ymmärtävän. Keskellä yötä seikkaillessa tuli kuitenkin huonojen reittiohjeiden takia harhailtua varmaankin viitisen kilsaa ylimääräistäkin, mutta loppujen lopuksi Nova Gorican asema löydettiin. Sieltä aamuyöllä Jeseniceen, josta jatko Ljubljanaan ja n. 6 aikaa aamulla hostellin metsästykseen. Yö joka ei varmasti unohdu ikinä:D

Illallinen Venetsiassa

Slovenian hintatasoo, koko setti 5€

Ljubljana oli tosi nasta kaupunki fiilikseltään. Vietettiin siellä vaan yksi päivä, aika paljon lepäillessäkin, mutta käytiin myös kävelemässä ympäri keskustaa ja kattelemassa meininkiä. Pienen Slovenian pääkaupungista irtoo myös keskustassa tavallaan sellanen pikkukaupunki fiilis. Kaupungin keskustan keskellä on kukkulan päällä vanha 1200-luvulla rakennettu linna, joka hallitsee kaupungin korkeimmalla paikalla. Sen juuressa on heti aukio, jonka läpi kulkee joki kolmoissiltojen alta ja aukiosta haarautuu ostoskatuja ja pieniä ravintolakatuja. Jotenkin keskiaikainen tunnelma tuli tuol kaduilla dallaillessa. Ehdottomia plussia Sloveniassa oli vieraanvaraiset ihmiset ja reppureissaajalle edulliset hinnat, hostellissa 3 hengen huone oli n.15€/naama ja kun käytiin safkailemassa niin edellisen illan 20€ minipitsan sijasta saatiin jäätävän kokoset pitsat ja puolen litran paikalliset bisset noin femmalla. Surullista kuinka kaks iltaa putkeen vedettiin pitsaa eikä jotain paikallista safkaa, mutta laitetaan se tällä kertaa reissuväsymyksen piikkiin. Sloveniakin menee omalla listalla paikaks, jossa vois vielä vierailla uudelleen. Noin tunnin matkan päässä Ljubljanasta löytyy Jesenice, jossa on kuulemma älyttömän hieno luonnonpuisto, jonne oltais varmasti menty jos aikaa ois ollut enemmän käytössä.

Ljubljanasta jatkettiin Zagrebin kautta Splittiin, yhteen 2000-luvulla eniten suosiota nostaneista matkakohteista Euroopasta. Pakko myöntää etten ite tienny et mitä odottaa ennen kun saavuttiin, Zagreb oli mun kosketus Kroatiaan ja sitä fiilasin, mutta yöjuna Splittiin oli sen verran kämänen et ei ihan tienny mitä odottaa. Tyttöystävä diggaa biitseist ja frendin kaa digataan bissest... ne sielt oli ainaki tiedos joten ei välttämät ainakaan ihan reisille vois mennä. Ei se sit mennykkään, suosion huomas heti kun lähettiin vähän kiertelee. Tultiin yöjunal joskus aamukuuden aikaa ja lähettiin väsyneenä ettiin hostellii. No se ei ollu ihan niin iisii kun monis muissa mestois, oli vähän sama kun koitat löytää hostellin dameist tai Münchenist, helpommin sanottu kun tehty. Käytiin keskustas varmaan 15 hostellii läpi sitä mukaan kun ne avas respansa ja tilaahan ei ollut tarjolla. Meille tarjottiin jotain huvilaa vähän kauempan keskustast 30€ naama, mut se kuullosti vähän liian hämyselt et oltais tartuttu. Lopult lopetettiin pyristely ja aateltiin et fuck it, nyt eletään kolme päivää niinku kuninkaat kun on kerta yöjunil sun muil säästettykki rahaa. Otettiin ihan meren rannasta 3 tähden hotelli, joka tais kustantaa n.40€/naama/yö mut oli se sen arvosta. Oli tosi erilainen mesta ja tekemiset kun muissa mestois mis on tullu reilattua. Nyt vaa rentouduttii kolme päivää, käytiin yks ilta kunnol 7 rantabaaris, safkattiin meren äärel, käytiin luonnonrannal uimas ja ottaas aurinkoo. Kunnon rantaloma. Mikä mut yllätti eniten Splitissä oli arkkitehtuuri, tai se et kun miettii jo vähän turistirysäks muodostunutta mestaa niin ei oota sen olevan niin perinteinen. Isojen turistirantojen lisäks löytyy 2 isoa luonnonrantaa, keskusta on Unescon maailmanperintökohde, keskusta on rakentunut Diocletianuksen palatsin ympärille aikojen saatossa. Ja rantabulevardi jossa kaluttiin läpi baarei ja rafloi on 1700 vuotta vanha. Joten maisemat oli tosi hienot ja perinteiset. En yhtään ihmettele miks matkailu Splitiin on ollu niin kovassa nosteessa, siel on oikeestaan kaikkee mitä rantakohteelta voi toivoa, valtavasti kulttuurii, lämpöö, ostosmahdollisuuksia, hirvee määrä hostelleja/hotelleja, ravintoloita, baareja ja nähtävyyksiä. Taisin jopa vähän rakastua, vaikken ikinä oo mikään rantalomailija ollutkaan.