Love?

   Nytpä laitetaan aivoitukset tiskiin koskien ihmissuhteita/parisuhteita, rakkautta yms. Miksi edellämainitut asiat ovat niin hyvin vaikeita ihmisille? Yksi asia joka vaikeutta selittää on tietenkin se, että kaikkiin näihin asioihin liittyy luottamus. Jos haluat päästä toisen ihmisen lähelle, sinun on avattava omat suojamuurisi ja luotettava toiseen. Se saa tuntemaan itsensä hyvin haavoittavaiseksi ja meillä kaikilla on asioista aiempia kokemuksia, jotka usein muokkaavat nykyiseen toimintaamme. Jos joku on aiemmin käyttänyt luottamustasi väärin ja loukannut sinua, nostat suojamuuriasi ylemmäs tulevia kokemuksia varten. Luottamuksen ansaitseminen vaatii paljon aikaa, mutta sen voi menettää silmänräpäyksessä.

   Termiä "rakkaus" on tosi vaikeaa määritellä. Kuka päättää mitä rakkaus on? Itselleni rakkaus tuo mieleen pari asiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen itsestään selvänä "true love". Elikkäs rakkaus jotain yhtä ihmistä kohtaan romanttisessa mielessä. Itse en usko kliseisiin kuten "se oikea" tai "rakkautta ensisilmäyksellä" edes vähää alusta. Jos maailmasta löytyisi jokaiselle se yksi oikea, niin todennäiköösyydet sen yksilön löytämiselle olisivatkin jo aika murheelliset. "Rakkautta ensisilmäyksellä" onkin jo vähän lähempänä asian ydintä. Mun mielestä se ei toimi sinällään, koska kukaan ei oikeasti voi rakastua hetkessä. Kemiaa voi olla jo ensisilmäyksellä ja ihastuminen kuvaakin asiaa mielestäni paljon paremmin. Sanaa "rakkaus" viljelläänkin mielestäni aivan liikaa. Kaikenlaiset "mä oon niin rakastunu ja ollaan tunnetta kuukausi" lausahdukset saavatkin aikaan lähinnä myötähäpeää. Jos hoet "rakkautta" liikaa niin se menettää merkityksensä hyvin nopeasti. Tosi rakkaus ei ole omalle kohdalle ainakaan vielä osunut joten sitä on vaikeaa pyöritellä sen enempää, varsinkaan jos sellaiseen ei 100% usko. Tottakai on ihmisiä joista välitän hyvin paljon, joiden puolesta olen valmis tekemään mitä tahansa ja voin sanoa, että rakastavani tiettyjä ihmisiä toverillisessa merkityksessä.

   Ihmiset tuntuvat metsästävän sitä oikeaa kissojen ja koirien kanssa. Jatkuva haku päällä ja pakko löytää joku ihminen josta vaikka väkisin saadaan "se oikea", vaikka jo alkuun näkee ettei juttu tule toimimaan. Monilla tuntuu olevan pakko seurustella ihan vaan sen takia ettei osata olla yksin. Kaivataan läheisyyttä ja silloin kumppaniksi tuntuu käyvän melkeimpä ensimmäinen ihminen joka baarissa tulee vastaan. Mun mielestä se on väärin toista kohtaan, että alkaa seurustelemaan vaikka itse ei olisikaan mukana satalasissa. Joskus käy niin, että toinen osapuoli on susta tosi kiinnostunut, mutta itse et tunne samoin. On helppoa miettiä, että "no katellaan nyt mitä tässä käy", mutta mun mielestä se on väärä lähestymistapa. Jos jo valmiiksi tunnet ettei se toinen ole sinulle "se oikea" niin turha on antaa toisen ihastua enempää. Asia kannattaa tehdä heti selväksi, muuten ei sydänsuruilta säästytä. Asiat eivät toki ole aina näin ja joskus kannattaa edetä päivä kerrallaan ja katsoa mihin asiat johtavat. Mikään täysi pessimisti en ole rakkautta koskien, mutten voi sietää ihmisiä joilla on pakonomainen tarve löytää joku. Mun mielestä rakkaus ei tule löytymään etsimällä, vaan jos onnea riittää niin se tulee vastaan. Siitä on turha ottaa paineita. Sitten kun tulee vastaan joku jonka kanssa synkkaa niin siitä vaan päivä kerralla etenemään. 

Näillä mennään tällä kertaa, love is a bitter sweet symphony:)